— Suomalaiset ampuvat kaikki vankinsa, kyllä minä tiedän. Ajattelin: myynpähän henkeni niin kalliista kuin voin, kun se kerran kumminkin on mennyttä.
Pentti naurahti. Vai sellainen käsitys ryssillä oli heistä. No, se oli kenties hyväksi vain. Ymmärsivätpä sitten ainakin tarpeeksi pelätä vihollisiaan.
Ryssä koetti kelmeässä kuunvalossa tutkia hänen kasvojaan. Kourat, niin, kourat tuolla miehellä oli juuri sellaiset kuin maine suomalaisista tiesi kertoa. Mutta kasvot olivat toista maata, hienot ja älykkäät.
— Olette kai tiedustelumatkalla? kysäisi hän.
Hermanni ei ymmärtänyt sanaakaan vangin solkkauksesta, mutta sitä synkempää vihaa hän miestä kohtaan tunsi. Hän kääntyi Penttiin.
— Tehdään nyt loppu, Kaira, sähähti hän. — Johan Kuikka-vainaa selitti:
»Häviävä!» sanoi piru kun ryssän loi. Annetaan tämän hävitä!
Mutta Pentti pidätti häntä.
— Älähän nyt intoile, Vaari. Voimme saada mieheltä tärkeitä tietoja.
Ryssään päin kääntyen hän lisäsi:
— Oikein arvattu. Olemme tiedustelemassa.