— Käyn katsomassa, että valmistavat ruokaa, virkkoi hän. —
Tovereiltanne kuulin, että olette nälissänne.
Kun miehet istuivat yksin salissa, lausahti Torttila yksikantaan:
— Vanha tuttavasi? Emäntämme, meinaan.
Pentti nyökkäsi.
— Tutustuin häneen puoli vuotta sitten Helsingissä.
— Ihastuttava nainen, virkkoi vanki. — Onko hän virolainen?
— Lättiläinen, vastasi Pentti.
Hermanni oli koko ajan tarkannut ryssää epäluuloisena. Mitä enemmän hän katsoi tämän laihoja, mustanpuhuvia kasvoja, sitä voimakkaammaksi yltyi viha.
— Parasta ampua kuula tuon kalloon, ennenkuin on myöhäistä, sähähti hän.
— Näetkö taas peikkoja, Vaari?