— Entäs sinä?
Hermanni lisäsi hampaittensa välistä:
— Ja vanki?
— Minä vastaan vangista, sanoi Pentti. — Hänen kuljettamisensa haittaisi pahasti partion liikkumista. Jos taas jättäisin hänet Hermannin haltuun, ampuisi Vaarimme hänet ensimmäisessä tienristeyksessä. Tulin antaneeksi ryssälle sanani, ettei hänelle tapahdu mitään. Se oli ehkä typerästi tehty. Vai mitä, Vaari?
Hermanni käsitti, että kersantti koetti lepyttää häntä. Mutta vanhan metsäläisen sisu ei antanut perään. Hän sähähti vihaisesti:
— Typerästi! Vähintään typerästi!
Pentti naurahti väkinäisesti.
— Siis typerä, hyvin typerä lupaus, hyväksyi hän.
— No niin, itsepä saan kantaa vastuunkin hänen vartioimisestaan. Kai te nyt sentään luotatte vielä niin paljon minuun, että uskotte minun voivan huolehtia yhdestä vangista?
— Totta kai, murahti Torttila.