— Mutta miksi saakelissa sinä et seuraa meitä, Kaira? ihmetteli Toikka.
— Kylläpä te olette tänä iltana uteliaalla tuulella! ärähti Pentti, jota toverien katseet alkoivat hermostuttaa. — Seuraan kyllä partiota, mutta hetkistä myöhemmin. Ettekö te käsitä? Ensi kerran tavatessani emäntämme ihastuin häneen aika lailla. Kun kohtalo on nyt heittänyt hänet toistamiseen tielleni, tahtoisin puhella hänen kanssaan hetken kaikessa rauhassa. Pitäisihän sen olla hyvin järkeen menevää. Saattaa olla, ettemme tämän jälkeen enää milloinkaan tapaa toisiamme.
Miehet silmäilivät äänettöminä väliin johtajaansa, väliin toisiaan. Kyllä, kyllä he ymmärsivät. Mutta sittenkin. Ensimmäistä kertaa lähettäisi heidän ryhmänjohtajansa heidät suorittamaan tehtäviään ja jättäytyisi itse jälkeen. Eikä se ollut pahinta. Kaira jäisi yksin kartanoon, jonne minä hetkenä hyvänsä saattoi eksyä uusia vihollisparvia.
Torttila puhkesi puhumaan:
— Kaira, tule sittenkin mukaamme. Se on tietysti naurettavaa taikauskoa, mutta minusta tuntuu, että jos jäät tänne, olemme nyt viimeistä kertaa yhdessä. Kaira, älä keskeytä. Enhän yleensä ole sinua liioilla puheilla rasittanut. Sanoit, että emäntämme on lättiläinen. Mistä tiedät, miten hän suhtautuu taisteluun, jota käymme? Muistanet Pajun kartanon lättiläiset tarkkampujat. Ja muutenkin, lättiläiset, jotka ovat tiellemme osuneet, ovat kohdelleet meitä vihollisinaan. Kaira, älä jää tänne, älä luota tuohon tyttöön!
Veri oli noussut Pentin päähän toverin puhuessa. Kiivas vastaus pyöri hänen kielellään, mutta hän pakottautui sanomaan rauhallisesti:
— Tiedän, että tarkoitat parastani, Jussi. Olihan se sitäpaitsi kai pisin puhe, minkä eläessäsi olet pitänyt. Mutta katsos, minä tunnen tytön ja luotan häneen. Siksi jään.
Siihen ei ollut mitään sanomista. Toverit vaikenivat. Painostava äänettömyys laskeutui huoneeseen.
Jännes oli vaieten seurannut syrjästä keskustelua. Punakoilla, näppylöiden rumentamilla kasvoilla oli neuvoton ilme. Nyt hän nousi ja astui Pentin luo.
— Kaira, anna Hermannin yksin viedä ilmoitus, pyysi hän, ja äänessä värähteli liikutus. — Tuota, tahtoisin jäädä luoksesi. Kaksi miestä pystyy torjumaan vaaran, joka yhdelle voi olla ylivoimainen.