— Mutta tehän olette mielettömiä, joka mies! tulistui Pentti. — Mistä olette nyt yht'äkkiä saaneet päähänne, että olen mennyttä miestä, jos tunniksi jättäydyn toisista jälkeen? Ellette tosiaankaan tahdo suostua järjestelyyni, niin täytyy minun tietysti jättää käyttämättä ainoa kohtalon minulle suoma tilaisuus ja lähteä suoraa päätä kanssanne.
Torttila pölläytti suustaan sakean savun ja vastasi jurosti:
— Kyllä sinä tiedät, Kaira, mistä tässä on kysymys.
Mutta käske sinä, me tottelemme.
Puhelu katkesi siihen.
Katherine ilmestyi kynnykselle:
— Pöytä on katettu. Tehkää hyvin!
* * * * *
Pentti seisoi Katherinen vieressä katsoen poistuvien tovereittensa jälkeen. Kavionkapse heikkeni heikkenemistään.
Omituista, miten raskaaksi hän tunsi mielensä. Ja kummallisen kumeina kaikuivat yhä hänen korvissaan Torttilan viime sanat: »Jumalan haltuun, Kaira!»