Yht'äkkiä kajahti jostakin rakennusten suojasta huuto:
— Pentti! Pentti!
Suomalainen vanki säpsähti. Taas tuo sama huuto. Jänneksen ääni!
Hän jatkoi välinpitämättömän näköisenä kulkuaan. Vartijat silmäilivät tuikeina vankejaan nähdäkseen, koskiko huuto jotakuta heistä. Jos he huomaisivat jotakin, olisi kaikki jälleen ehdottomasti hukassa.
Hetken kuluttua kuului sama ääni:
— Älä masennu! Me seuraamme!
Sitten oli kaikki taas hiljaista. Laahustettiin eteenpäin.
Me? Keitä olivat nuo »me»? Jännes. Niin, uskollinen, sitkeä Jännes.
Mutta keitä olivat muut?
Jos Pentti olisi kääntynyt katsomaan taakseen, olisi hän nähnyt kahden ratsastajan ajavan neliä kylästä ja katoavan metsään.
Jännes?