— Tulkaa sitten minun luokseni, toverit. Minulla on kauniita ja nuoria tyttöjä. Hienoja tyttöjä. Tulisia kuin vanha viini. Tulkaa! Ette kadu. Että mistäkö löydätte? Kysykää vain Marusjaa, jokainen minut tuntee.
Pentti kääntyi inhoten poispäin. Mutta Jännes vastasi silmää iskien:
— Näkemiin siis, pikku äiti.
Kun he olivat kulkeneet kappaleen matkaa äänettöminä, virkahti Pentti:
— Iljettävää.
Jännes silmäsi varovaisesti ympärilleen. Kun kadulla ei näkynyt ketään, uskaltautui hän puhumaan kuiskaten suomea:
— Tuota, sellaista täällä on kaikki. Olen kuullut Marusjasta. Se, hiivatti, on kapteenin leski. Miehen murhasivat polsut.
— Ja nyt hän?
— Tuota, et taida oikein käsittää näitä oloja, sanoi Jännes raskaasti.
— Nyt on leski polsujen kätyri. Yksi pahimmista.
Pentti alkoi ymmärtää. Häntä oli äsken hirvittänyt toverinsa raaka puhe.