Maša juoksi hänen jälkeensä ja asettui hänen tielleen. He olivat kahden aitioiden takana sijaitsevassa pitkässä käytävässä.
— Älkää menkö, tohtori!
Ruskeissa silmissä paloi rukous. Hän tahtoi, tahtoi saada tuon miehen jäämään. Mutta hän näki harmaista, kovista silmistä, ettei juuri mikään voisi pidättää lähtevää.
— Älkää menkö, tohtori! toisti hän intohimoisesti.
— En päästä teitä! Jääkää luokseni! Minulla on huone ylhäällä. Kukaan mies ei ole ollut siellä ennen teitä, vannon sen pyhän Jumalan Äidin nimessä! Katsokaa, minä olen nuori ja kaunis!
Tyttö tarrautui Penttiin. Notkea vartalo painautui kiihkeästi häntä vastaan, niin että hän tunsi nuoren poven kuumana polttavan silkin alta ruumistaan. Valkeat käsivarret puristivat hänen kaulaansa.
Suuttumus kuohahti Pentissä. Veri syöksähti ohimoille. Hän työnsi tytön inhoten luotaan.
— Sanoin äsken, että olette liian hyvä tänne! huudahti hän. — Kaikkea vielä, tänne te kuulutte, juuri tänne! Ja Jumala varjelkoon, ettei teidän jalkanne enää milloinkaan polkisi Suomen maata!
Sen sanottuaan hän kiirehti pois. Hän raivasi itselleen tien keskeltä tanssijain parvea ja harppi alas kadulle kolme neljä porrasta kerrallaan.
Maša katsoi hänen jälkeensä. Sitten hän käännähti ja palasi aitioon.
Katkerasti nyyhkyttäen hän heittäytyi sohvalle.