Samassa kun heidän päänsä katosivat pinnalta, paukahtivat kiväärit kolmannen kerran. Luodit pureutuivat rannan turpeisiin.
— Poissa! kuului toiselta rannalta riemukas huuto.
— Niihin osui, osui varmasti!
Äänet vaikenivat.
Mutta pakolaiset eivät nousseet rannalle. Ryssät saattoivat odottaa sormi liipasimella, ilmestyisikö sittenkin joku pää pinnalle.
Jännes konttasi edellä pohjaa pitkin. Pentti laahusti perässä.
Vihdoinkin! Jännes nosti päänsä pinnalle ja tuijotti yöhön. He olivat turvassa.
— Pelastetut! Tule, Kaira!
Hän ojensi toverilleen kätensä ja tuki häntä.
— Pelastetut, mutisi Pentti, mutta ei käsittänyt. Hän vaistosi hämärästi veden loppuvan, kuiva maa oli jalkojen alla.