Kuudes luku.
— Kaira, kirje sinulle!
Pentti otti Pikku-Matilta kirjeen. Hänelle? Hänhän oli toissapäivänä saanut kirjeen kotoa. Oliko siellä kenties sattunut jotakin ikävää?
Hermostuneena repäisi hän kuoren auki. Luojan kiitos, se ei ollut kotoa. Käsiala oli aivan outoa. Oli varmaa, ettei hän ollut milloinkaan ennen lukenut tuota hentoa, hermostunutta käsialaa.
Helpotuksesta huokaisten laski hän kirjeen käsistään ja jatkoi syöntiään.
Matti Salmi istuutui hänen viereensä ja tarttui ruokakulhoonsa. Hänestä tuntui hyvältä ja turvalliselta olla lähellä ryhmänjohtajaansa.
— Ei ollutkaan morsiamelta, arvaan ma, sanoi hän arasti.
Pentti kääntyi naurahtaen pieneen seuralaiseensa.
— Ei, ei ollut.
Hetken söivät he taas ääneti, mutta sitten kysäisi nuori sotilas: