Iloinen hymy välkehti hänen silmissään..
— Juu, sillä tuttavuudella oli vähä tekemistä koko elämänjuoksuni kanssa, niinkuin sanotaan. Juttusinhan teille jo, että viidennen luokan alkuun se minun herraksitekoni jäi. Ja, kissa vieköön, vähän äkkiä jäikin. Sellaista se on, kun muori liiaksi tirkistelee tulipunakukkia!
— Asiaan! virkahti Laukkanen.
Kuikka jäi tuijottamaan pulleisiin kasvoihin. Sitten huiskautti hän kättään.
— Asiaan? Sanotko sinä: asiaan? Sinusta, Miinan Eerikki-poika, taitaa tulla suuri mies. Oikea lainlaatija. Nehän ne siellä valtiopäivillä kirkuvat toisilleen: asiaan, kun mieli tekee päästä pöytäkirjaan eikä muutakaan sanottavaa ole. No niin, pysytään asiassa. Siitä ensimmäisestä rakastumisestahan olin juttuamassa. Juu, se oli sillä lailla, että rehtorillamme… Tiedättekös te, kaverit, mikä se semmoinen rehtori on?
Pojat nyökkäsivät.
— Jaha, katsopas, Kaira. Sinulla on ollut onni matkassasi. Et ole saanut ryhmääsi ainoatakaan tomppelia. Teräviä poikia, oikeita eläviä tietosanakirjoja, joka sorkka. Nicht wahr? Juu, sillä suurimmalla peruukillamme oli seitsentoistavuotias tytär, oikea herranenkeli. Koettakaa nyt kuvitella sellaista. Ja minä olin kuudennellatoista. Sehän passas. Mutta kuinka ollakaan, kun olin yhtenä iltana pussaamassa tyttöä, tulla tuiskahti siihen se peruukki, rehtorimme, meinaan. Siitäkös äläkkä syntyi, oikein pirunmoinen metakka! Minä olin muka vietellyt rehtorin suloisen, kiltin tytön. Ja sen tien sain matkapassit koulusta. Katin hännät siitä, mutta tuo viettelyjuttu minua kaivaa vieläkin. Vietellyt? Luuleekos teistä kukaan, että täyttä naista tarvitsee vietellä muutamaan viattomaan pusuun? E-hei! Kuinkas se taas olikaan? »Kukkanen kuihtuvi kastelematta, neitonen poikien suutelematta!»
Ja Kuikka purskahti iloiseen nauruun, johon kaikki yhtyivät.
Kun se oli hiljennyt, käännähti Kuikka Toikkaan.
— Mutta sinä, helvetin kuumuutta merillä kärsinyt. Sinä tuijotat vain savukkeesi päähän. Ja naama noin synkkänä. Lyönpä vetoa sieluni autuudesta tuota natsaa vastaan, että ajattelet ensimmäistä rakkauttasi, sinäkin. No, sanopas, menikö pojalta ainoan sielunsa autuus!