— On, yksi veli, vastasi tyttö tulen syttyessä silmiin.
— Hän kuuluu Kuperjanovin pataljoonaan, siihen, joka vapautti Tarton.
— Häneen minä tahtoisin tutustua, virkkoi Kuikka.
— Ja hänen nimensä on myös… on…?
— On Lagle, täydensi tyttö hymyn levitessä hänen kasvoilleen.
— Lagle, toisti Kuikka. — Ensin se tuntui minusta niin hassulta, ei nimeltä ensinkään.
Tyttö nauroi.
— Niin, eikö se ollutkin hullua? Lagle, sehän on kaunis nimi. Kaunein, minkä minä olen kuullut. Lagle? Kuule, Kaira, mitä se merkitsee?
— Villihanhea, veliseni.
— Villihanhea?