— Muuan virolainen tyttö.
— Hiton hauskan näköinen! Ja miten herkulliset sääret! Luulenpa, että annan sinun esittää hänet minulle.
Pentti katsoi häneen lujasti.
— Ja minä luulen, etten sitä tee.
Luutnantti Tuomisen nyrkki pamahti pöytään. Vaikkei se ollut suuren suuri, oli siinä voimaa, joka sai kupit tanssimaan.
— Hitto! Sinä teet sen, kersantti!
Pentti oli noussut ylös ja seisoi asennossa toverinsa edessä.
— En tee sitä, herra luutnantti.
Luutnantti Tuominen tuijotti hetken häntä hurjasti silmästä silmään.
Sitten hän huusi:
– No hyvä, silloin teen sen itse. Käsken sotilaan mennä helvettiin.