Ja samassa poika kumartui ja suuteli hänen kättään.
X.
Viikko oli vierähtänyt lopulleen.
Jännittynyt odotus, johon liittyi yhä enemmän hermostumista, kuta lähemmäksi ratkaisupäivää tultiin, oli kiihtymistään kiihtynyt lyseossa. Miten kävisi?
Kaupungin koulujen jääpallomestaruus oli nyt lopullisesti ratkaistava. Lyseo seisoi jälleen aikaisempaa voittajaansa, ruotsalaista yhteiskoulua vastassa. Kaikki muut kilpailijat olivat jo karsiutuneet pois. Nuo kaksi olivat enää jäljellä. Kun niistä kumpikin oli jo ehtinyt kärsiä yhden häviön, oli tämä ottelu ratkaiseva.
Mutta… Siinä oli suuri Mutta. Se puute, joka oli ilmennyt vuoden ensimmäisessä kamppailussa, vaivasi lyseon joukkuetta yhä: ei ollut kunnollista maalivahtia.
Kilpailupäivän aamuna kokoutui jääpallojoukkue toverikunnan huoneeseen koulurakennuksen kellarikerroksessa neuvotteluun. Seitsemäsluokkalaisista olivat paikalla Paasio, Laurila ja Kataja sekä Honka, joka — hänen ankarista vastaväitteistään huolimatta — oli paremman puutteessa määrätty maalia vartioimaan. Aarne Saloa ei vain kuulunut. Mitään neuvottelua ei siitä saatu muodostumaan. Toiset loikoilivat pitkällä lavitsalla ikkunoiden alla kattoon tuijottaen. Toiset istua kyyhöttivät puheen johtajan pöydällä rummuttaen kantapäillään sen etulaudoitusta. Ei voitu muuta kuin todeta, ettei tilanne Hongan astumisella kuudennen luokan Hietikon tilalle ollut juuri muuttunut.
— Nyt se vasta pilalla onkin, väitti Honka. — Ottakaa järjen päästä kiinni, kaverit, ja päästäkää minut tästä häpeästä. Olisipa kysymys niitten tunkeilevien svenskeliinien kolhaisemisesta, niin oo-ja, olkoon menneeksi! Mutta Jätti-Matti plokkaamassa palloa verkosta? Saaplari, kaverit, se näyttää rumalta! Pankaa siihen kuka muu hyvänsä! Mutta pankaa pienempi mies. Pääsee ainakin vähemmällä selän koukistelulla.
— Jätti-Matti, sinustahan on tullut oikein suulas kuppe! huusi Paasio.
— Pidä sitä leipäläpeäsi vähän pienemmällä! Se on jo päätetty asia.
Ellet sinä paranna joukkuettamme, et voi sitä huonontaakaan. Ja sillä
hyvä!
Honka kohautti hartioitaan vastaamatta. Kellään muullakaan ei tuntunut olevan halua jatkaa keskustelua.