— Minä? Minä ponnistan tietysti kaikki voimani sen unelman toteuttamiseksi. Eihän sen pitäisi niin mahdoton olla näin koulupojankaan voimille.
Annikki huo'ahti helpotuksesta ja ojensi Olaville kätensä.
— Juuri tuollaista vastausta sinulta odotin. Ja jos sinä huolit minua yhteistyöhön, niin lupaan tehdä parhaani Sarastuksen hyväksi.
— Kiitos! Oikeastaan sinä oletkin antanut herätteen koko Sarastukselle. Niin, katsos, ilman sinua ei minulla varmaankaan olisi ollut rohkeutta ajatella sellaista ajatusta edes loppuun. Saati sitten ryhtyä sitä toteuttamaan. Sinä olet tehnyt minusta aivan toisen ihmisen.
— Oh, nyt se olet sinä, joka liioittelet, kiusoitteli Annikki.
Olavi katsoi kauniita, innostuksen punaamia kasvoja ja sorjaa vartaloa.
— Tiedätkö, Annikki? Sinä olet ihmeen kaunis tänä iltana.
Tyttö purskahti helisevään nauruun.
— Kuulehan, Olavi, tuo tuollainen ei taida sopia Sarastuksen ohjelmaan!
— Eikö? No, sitten ei kai myöskään tämä?