Piiri avautui heti, ja hän juoksi veljensä luo.
— Aarne, Maiju sanoo, että eteisessä on joku, joka kysyy sinua, joku
Linna, Olavi Linna.
— Linna?
— Olavi Linna?
— Mitä hän hakee täältä?
Aarne oli kiusallisessa asemassa.
— Katsokaas, pojat, selitti hän lyöden asian leikiksi, kun te kerran olette kutsuneet Tellervon ja Annikin seuraamme, ei tästä kuitenkaan voi tulla tavallista suljettua istuntoamme. Minä puolestani olen äitini toivomuksesta kutsunut Linnan. Jos te uskallatte mennä takuuseen, etteivät vieraat korvat tyttöjen kautta saa tietää suunnitelmistamme, niin minä puolestani takaan Linnan.
— Minä myös, yhtyi Kataja.
Pojat nauroivat. Kun he saisivat nuo kaksi tyttöä joukkoonsa, saattoi sietää tulokkaankin mukaan tulon.
— Oh, olin aivan unohtaa, kääntyi Annikki ovelta sanomaan. — Kahvi on pöydässä. Olisi ehkä viisainta, että herrat »ihmissyöjät» siirtyvät sinne meidän puolellemme ruokasaliin. Vai tahtooko herra Laurila kirjaimellisesti pitää kiinni lupaukseni sanamuodosta?