— Sinä olit suurenmoinen! Oikea miekkailija keskustelun alalla.
* * * * *
Vähän myöhemmin virkahti rehtori Kuusinen lehtori Puutiselle kansliassaan:
— Olkoon asia miten hyvänsä, menettelynne Saloa kohtaan oli tahditon. Rettelöiden välttämiseksi kehoittaisin teitä sopimaan asian hänen kanssaan.
Lehtori Puutinen kalpeni.
— Sopimaan? huudahti hän. — Se olisi tietysti samaa kuin anteeksipyyntö. Ei koskaan!
Rehtori pudisti huolestuneena päätään, mutta ei sanonut mitään. Hän oli rauhan mies ja tahtoi kaikin mokomin välttää kinastusta.
— Mitä lehden konttorista vastattiin? kysyi hän vaihtaen puheenaihetta.
— Ei mitään erikoista. Ilmoituksen oli tuonut joku keski-ikäinen työläinen, joka oli tiedusteltaessa ilmoittanut, ettei ilmoituksen kieliasun korjaamisella ollut väliä, koska se muka sellaisenaan kelpasi hänen kundeilleen, vastasi lehtori Puutinen. Sitten hän jälleen riehahti: — Mutta kyllä minä vielä selvitän tämän vyyhdin! Kunhan vain te, herra rehtori, ette pidä noiden rakkarien puolta.
Vanha rehtori silmäsi opettajatoveriinsa moittivasti.