Ministeri Pätsin puhe ja lopuksi yleinen »Maamme» seuraavat vielä Laidonerin sanoja. Sitten alkaa marssi jälleen Harju- ja Pitkääkatua myöten sotaministeriön ohitse Luostarinkadulle, jonka varrella sijaitsevaan Nikolainlukioon eversti Reimanin toimesta suomalaisille on järjestetty suurenmoinen asunto. Kaikki loistaa puhtautta: joka miehelle on varattu oma vuode patjoineen ja lumivalkoisine lakanoineen.
Virolaisia rouvia ja neitosia on Luostarinkadulla kuusenoksin ja kukin vastassa. Joka mies saa rintaansa tai lakkiinsa kukan. Mieliala alkaa nousta, ruokakattilat levittävät nälkää herättävää tuoksua ympärilleen, ja ruoka maistuu pitkän matkan,puheiden ja marssin jälkeen tietysti erinomaisen hyvältä.
Sittenkuin kasarmissa kaikki on pantu kuntoon ja vahdit asetettu, lähtevät upseerit hotelli St. Petersburgiin, jossa heille on varattu asunnot ja katettu komea päivällispöytä. Pian istumme juhlapöydässä, kerallamme ministeri Päts, kenraali Larka, kenraali Pödder, eversti Reiman ja monet muut. Innostuneet pöytäpuheet ja maukkaat ruo'at vaihtelevat: kaikki ovat iloisia. Ekströmin lyhyet kiitossanat, jotka minä käännän viroksi, otetaan vastaan suurella mieltymyksellä.
Päivällispöydässä saamme kuulla englantilaisen laivaston komentajan, amiraali V.H. Cowanin katselleen Suomen poikia sotaministeriön parvekkeelta ja lausuneen kiittäen:
— Englantilainen laivasto merellä ja muutamia satoja tuollaisia poikia mantereella virolaisten apuna, kyllä sitten näytämme bolshevikeille.
Illalla käydään vielä virolaisten upseerien kutsusta »Estoniassa», ja vasta myöhään illalla pääsemme levolle.'
* * * * *
Muidenkin komppanioiden järjestely ja vaatettaminen sujui nopeasti, niin että ne voitiin pian 1:sen komppanian jälkeen lähettää matkalle. Majuri Ekström johti vapaajoukon muodostamista kaiken aikaa suurella tarmolla.
Uusien vapaaehtoisten joukkojen lähtiessä Helsingin satamasta olivat niitä joka kerta rantalaitureilla saattamassa suuret ihmisjoukot, jotka tahtoivat vielä onnellista matkaa ja kunniakasta paluuta. Lämpimin puhein, sydämen pohjasta lähtevin siunauksin ja eläköönhuudoin kotimaan rantaan jäävät ja heidän kauttaan koko isänmaa hyvästeli ensimmäistä kertaa vieraalle maalle taisteluun lähteviä vapaan Suomen sotilaita. Lähtö muodostui joka kerta suureksi isänmaalliseksi juhlatilaisuudeksi.
2:nen komppania kapteeni Kanervan johdossa 5 upseerin ja 130 sotilaan vahvuisena ja jääkäriluutnantti Onni Vuorisalon konekiväärikomennuskunta valmistuivat lähtöön tammikuun 3 p:ksi.