1. Suomalaisen apuretkikunnan syyt ja suunnittelu.
2. Apuretkikunnan alkuvaiheet.
3. Viron Avustamisen Päätoimikunnan alkutoiminta.
4. Uusia suunnitelmia ja tarjouksia.
5. Tanskalainen apuretkikunta.
6. Suomen Vapaaehtoisten Joukkojen Esikunta.
7. Pääintendenttuuri.
8. Apuretkikunnan muut virastot Virossa.
9. Tallinnan suomalainen sotilaskoti.
10. Oikeudenhoito.
11. Sairashoito.
12. Retkikunnan viimeinen vaihe.
KOLMAS OSA. ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN VAPAAJOUKKO.
1. Siirto Tallinnaan.
2. Rintamalle.
3. Ensimmäinen taistelukausi 8.1.—14.1.1919.
4. Toinen taistelukausi 16.1.—18.1.1919.
5. Vapaajoukon viimeinen vaihe.
NELJÄS OSA. POHJAN POJAT.
1. Helsingissä, Tallinnassa, Tapassa ja Tartossa.
2. Ensimmäinen taistelukausi. (Valkin valloitus).
3. Toinen taistelukausi. (Taistelut Valkin eteläpuolella ja
lepohetki Valkissa).
4. Kolmas taistelukausi. (Koikylän taistelu ja eteneminen
Riika—Pihkova viertotiehen).
5. Neljäs taistelukausi. (Marienburgin valloitusretki).
6. Pohjan Poikain rykmentin viimeinen vaihe. Lepoaika Valkissa,
viides taistelukausi (Petserin rintamalla) ja rykmentin hajautuminen.
Viron Avustamisen Päätoimikunnan hajautuminen.
Esipuhe.
Esillä oleva, Suomen virolaisille heidän vapaussodassaan antamaa apua kuvaileva teos on kirjoitettu Viron Avustamisen Päätoimikunnan aloitteesta ja kannatuksella.
* * * * *
Vielä nykyäänkin tiedetään sekä Suomessa että Virossa hämmästyttävän vähän Viron suomalaisesta apuretkikunnasta, sen vaiheista ja merkityksestä. Ainakaan Suomessa tämä valitettava seikka ja sen aiheuttamat umpimähkäiset, usein hyvinkin väärät ja kohtuuttomat arvostelut eivät voi johtua halusta väheksiä retkikunnan merkitystä — onhan se kaikkine puutteineen ja erehdyksineenkin itsenäisen Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suurtyö, — vaan pikemminkin siitä, ettei ole ollut olemassa mitään yhtenäistä kokonaisuutta käsittelevää kuvausta suomalaisesta avunannosta Esillä oleva teos pyrkii poistamaan tämän puutteen.
Kerrotut tapaukset ovat niin lähellä kirjoitusaikaa, ettei niiden merkitystä ja kantavuutta vielä toistaiseksi voida kokonaisuudessaan oikein arvostella. Lisäksi on osoittautunut nykyoloissa mahdottomaksi hankkia aineistoa kaikilta tarpeellisilta suunnilta. Historiallista objektiivisuutta ei niin ollen luonnollisestikaan ole voitu saavuttaa. Tekijän on täytynyt alun pitäen tyytyä antamaan vain yksinkertainen kuvaus niistä Suomen kansan uhrauksista, jotka saivat aikaan ja muodostavat suurenmoisen suomalaisen apuretkikunnan. Jos kuvaus päätarkoituksensa ohella voisi lisäksi vakuuttaa joitakuita virolaisia suomalaisen avunannon epäitsekkyydestä ja toisaalta herättää maassamme ja retkikuntaan osaaottaneissa enemmän ymmärtämystä virolaisia ja heidän vapaussotaansa kohtaan, olisi sen tarkoitus täydelleen saavutettu.