Pohjan Poikain komentajasta kirjoittaa eräs rykmentin upseereista:
»Eversti Hans Kalm!
»Metallilta nuo sanat kalskahtavat. Niissä on jotakin vielä enempääkin: murtumatonta terästä, joka uhmaa sekä ihmisiä että kohtaloa.
»Eversti Kalmin virolainen syntyperä, hänen toimintansa Suomen Vapaussodassa, hänen luonteensa, hänen kimmoisa sotilaallisuutensa — ne ovat kaikille hyvin tunnettuja.
»Ennenkuin Pohjan Pojat lähtivät Viron retkelle, oli 'Suomen Kuvalehdessä' eversti Kalmia koskeva haastattelu, josta jäivät mieleeni everstin viimeiset, jotenkin seuraavaan tapaan kuuluneet sanat:
»'En ole kynämies, vielä vähemmin puhuja. Olen sotilas.'
»Nuo kaksi viimeistä sanaa ovat eversti Kalmille niin luonteenomaisia, että huolellisimminkaan valettu linssi ei kykenisi niiden veroista kuvaa levylle kiinnittämään.
»Pohjan Pojat, joilla eversti Kalm oli rykmentinkomentajana, tuntevat Herra Everstin kasvojen piirteet, otsaan uurtuneet kärsimyksen ja syvän ajattelun paljon puhuvat vaot, mutta ennen kaikkea he muistavat silmissä välähtelevän siniharmaan liekin, joka ei tietänyt hyvää ryssille, niissä kajastavan lempeän väikkeen, joka on isällisenä valvonut Pohjan Poikain etuja vieraalla maalla. Niitä me emme milloinkaan unohda!
»Eversti Kalm oli ei ainoastaan urhoollinen, vaan myöskin uhkarohkea.
Sellaisena hän tuli tunnetuksi jo Suomen Vapaussodassa, sellaisena hän
Virossa suunnitteli yltiöpäisimmän sotaretken, mistä pohjoismaiden
historia vuosisatoihin tietää kertoa: Marienburgin voittomarssin.
»Mutta eversti Kalm ei ollut uhkarohkea ainoastaan suurin piirtein katsottuna, vaan myöskin henkilökohtaisesti. Useammin kuin kerran hän Viron retken aikana syöksyi samaan kuolonleikkiin, mihin huimapäisin sotilaskin.