— Olenhan minä sodassa ollut kaiken aikaa.
Tämä tulee luonnostaan lankeavana ja yhtä luonnostaan lankeava jatkokin on:
— Sieltä meidän kyliltä kun parikymmentä poikaa lähti Viroon, niin itseksenikös minä kotia jäisin akkaväen kanssa?
Tämä on reilua puhetta, ja asia kehittyy nopeasti molemminpuoliseksi tyydytykseksi. – – – Jatkamme näin muodoin kantakirjaan merkitsemistä, kunnes ehdimme sarakkeeseen »missä taisteluissa ollut». Ja silloin minun vuoroni on hämmästyä.
Vilppula, Tampere, Lahti, Viipuri… Ainoastaan tärkeimmät sopivat sarakkeeseen. Mutta ne nimet ovatkin valkoisen armeijan historian loistavimpia. Ja ikäänkuin jonkinlaisena täydentävänä selityksenä tulee yksinkertaisesti:
— Siellä oli toisinaan niin aukeat paikat, kun mentiin eturivissä. Mutta mitäpähän niistä kaikista pienistä naarmuista, enhän minä niistä edes kertaakaan potemaan joutunut.
Palaan takaisin jo sivuuttamaani kantakirjan sarakkeeseen kunniamerkeistä.
— Onko teillä kunniamerkkejä?
— Onhan minulla kaksi.
— Mitalleja vai ristejä?