Ihan vastahan kukkaset puhkesi minun impeni ikkunalla, ihan vastahan yöt oli lämpöiset, ja nyt jo on käynyt halla.
Kesä-illat tuntehin tulisin —
ne illat ei konsana palaa —
sylinannanta arka ja autuas
ja ne suukkoset suikatut salaa.
Yhä mieleni väikkyy ja väräjää suven muistoja suloisia, kesäöitä ja kukkia ikkunan sekä silmiä kirkkahia.
KUU NOUSEE
Aurinko jo piiloon painuu, päättyy päivän työ. Unelmin ja lauluin armain saapuu hellä yö…
Jälkeen arki-elon harmaan
pyhärauha on.
Hämärä jo pehmyt peittää
pellon, puistikon.
Kuu jo nousee verkkaan, verkkaan,
verenkarvainen,
näyttää mulle metsän halki
polun kaitaisen.
Sitä pitkin uupumatta yhä kiireemmin kotiin, kotiin tyhjin käsin täysin sydämin.
PUUNTAA TUPA PUNANEN
Puuntaa tupa punanen riippakoivun alla. Vieläköhän palsamikin kukkii ikkunalla?