SIELLÄ KAUKANA
Siellä kaukana — suurien salojen takana — siellä se vierii voimakkaana, majesteetillisena elämän virta — niin sinä uneksit ennen.
Siellä ne ovat rikkaat kylät päivärinteillä,
lihavain laihojen keskellä.
Siellä, kaukana — merten rannoilla —
loistavat kauniit kaupungit…
Siellä säihkyvät valot,
siellä on tietojen aarniot auki.
Elämä siellä on niinkuin morsiusmarssia,
nuoruutta, onnea, riemua täynnä,
niinkuin ainaista elojuhlaa, jossa virtaa viini punaisena välkkyvä, punaisista rypäleistä puserrettu.
Aattelit:
Sinne kun pääsisi!
Siellä se minunkin onneni odottaa. —
* * *
Nyt sinä ikävöit takaisin sinne, missä oli ahdasta, pientä, sinne, mistä sä läksit kerran kohti niitä rikkaita kyliä ja kauneita kaupunkeja — onnesi luo.
Sinne sinä ikävöit, takaisin rauhan maille; ikävöit väsyneenä, köyhänä, tyhjänä niinkuin taivaan tuuli, vähäisin kokemuksin, jotka sä kalliisti maksoit kadottaen herkimmät tunteesi, kauneimmat unelmasi pilkkaavan, julkean joukon jalkoihin, markkinarahvaan anturan alle.