Onhan edes unelmissa elänyt rikasta elämää, vavissut ihanain näkemysten edessä, katsellut niitä pyhällä hartaudella ja tuntenut riemua rinnassansa, iloa, joka värähtelee syvällä sydämessä niinkuin kesäpäivänä ulapalla värähtelee ja välkkyy hopeisin kipunoin kirkas vesi.
Mitä siitä, jos pettyy ja pettyy! Ilmalinnat ovat kuitenkin niin taivaallisen kauniit, että alati tahtoisi rakennella niitä.
Niiden tornit ulottuvat ylös tapaillen huimaavia korkeuksia. Niiden ovet kullassa kimaltavat, ja ikkunat säihkyvät myriaadein värein!
Ne ovat kauniit sortuessaankin.
Kauneimmat ehkä — raunioina vasta.