KEVÄT ERÄMAASSA
Niin pitkät, pitkät täällä päivät on, ja verkkaan hetket aurinkoiset vierii. — Ei ketään tule eikä ketään lähde; vain aalto aallon jälkeen rantaan kierii…
Tai lentää etelästä lintuparvi
kiireesti yli oudon erämaan
kylään ja kaupunkihin kaivaten,
pelloille, pihaan, puistoon laulamaan…
Ja silloin mieli ikävöiden halaa ees kerran vielä mennä katsomaan, mitenkä pääsky rakentaapi pesää, ja miten puisto puhkee kukkimaan. —
KESÄPÄIVÄT
Kiitää kirkkaat kesäpäivät niinkuin purjeet valkoiset sinisellä ulapalla liukuu: yksi… toinen… kolmas…
Säihkyväisin säkenin
keinuu aallot lämpöiset
iäksi sun ohitsesi
vieden purjeen purjeen jälkeen.
Kerran tulee viimeinen… Sitten yhtään tule ei, vaikka kuinka odotat, vaikka ikävöisit kuinka…