Kuhilailla seisoo pitkä pelto. Ukot, akat, pojat, piikalapset tunkeutuvat tupaan lämpöiseen, jonka keskellä on kestipöytä, pitkä pöytä valkoliinoineen.
Emännät, punaiset kuin puolukat, kantavat pöytään ruokaa sekä juomaa, piirasta, voita, kiljunpintaa, kaljaa, kalakukkoa ja kastiketta, rusinarokkaa, riisihuttua, kirnupiimää sekä kokkelia. On siinä keittiä ja kiisseliä, tauhkaa vaikka minkä tapaista!
Isäntä, vääräjalka jaarikka, jämerä äijä vielä ikäisekseen, tarjoaa Ukkoloille ruokaryypit pullosta kimmeltävän kirkkaasta, kantikkaasta "parrun pätkästä".
Syödään, viisastellaan, tupakoidaan, suupielet hieman rasvan-kiiluvina, kuunnellaan viritystä viijuonin, jota sylissänsä pitelee Ievert, poika Heikki-räätälin.
Nyt se alkaa reima talkootanssi! Kohta viulun liurutusten yli kuuluu kurnutusta sirmantkan, haikeaa halitusta harmonikan, jolla Matilaisen Juhana vetää oikein yli olkansa!
Voi perhana! Ne vetää komiasti!
Ihanhan tässä jalat alta karkaa.
Karskinkin suun se vetää vehnäselleen,
tuo valssi vanha: "Morjes Amanta…"
Mut onkos lattialla poikaa, piikaa! Pojan jukurata, julli-niskaa, piian lellukkata punasuuta, uhkee-utaraista, paksureittä! Hih! Sitä vinhaa tanssin vilskettä! Käpälän kopsetta juur komiata! Tytöt ne paistaa niinkuin puolukat, pojista hiki kiehuu niinkuin pihka mäkimäntylöistä kesäkuussa.
Koirat ulvovat ja kissa naukuu ovensuussa ulos päästäkseen. Nurkkaan karkaa pojat pikkuruiset jaloista julman tanssin jytinän. Ämmät käkkäleuat lieden luona säksättävät kielin ketterin lehmäin poikimiset, kanan munat, voin kirnuamiset ja kirkkomatkat.
* * *
Mutta ukot siirtyy kamariin, totipöydän ääreen tutkimaan raamattua neljän kuninkaan.