Hänestä se on — taide nimittäin — hengen kuvastin ja luonnon peili. Hän on itse joskus yritellyt… (Tätä tunnustaissaan punastuu hän.) maalailla öljytauluja ja silloin huomannut, että se on tarkkaa työtä, ja sitte luonnontuntemusta myöskin, rakkautta luontoon, sillä taide on… taide on — peilikuva luonnosta!
Matkustajalaiva.
Maanantai-iltana on lähdössä kaupungin laiturista moottorpursi matkustajia viemään maalaiskyliin.
Pursi on kaikin puolin "extra prima". Siinä on kolme eri luokkaakin, niinkuin on hienoimmissa laivoissa tapana pitää. Ensimäinen luokka, jossa on penkkilöillä pehmikkeet heinällä topatut ja koristetut tulipunaisilla tupsuloilla, on ihan etukeulassa, ja toinen, jossa istuimet on muuten kuin ensimäisessäkin luokassa, mut ilman lankatupsukoristeita, on peräkokassa, ja kolmas luokka on sijoitettu konehuoneeseen. Kolmisenkymmentä täyskasvuista on laivan lupa ottaa kuljettaakseen. Siks ihmiset jo saapuu laiturille tuntia, kahta ennen lähtöä.
Nyt juoksee ihan viime tingassa "riätälj-mestär" Ryhänen ja tahtoo purtehen tunkeutua liian täyteen. Kapteeni liepeisiin käy räätälin, tehden perinpohjin selkoa, kuinka mont on lupa ottaa "völjyyn". — Ei meill oo tilloo, herra riätälj-mestär.
— Miks ei oo tilloo? Tilloo täytyy olla. Pasissier-laivaan täytyy ottaa mukaan pasissierit; mie oun pasissier. Nuo jauhosäkit tuossa kannella ne ei oo mittään pasissierilöitä. Puottakaa ne poikkeen. Miull on asijoita niin tärkeitä, jottei tää laiva vastoo miun reissuloitain, jos ne hiijautuu.
Kapteeni häkeltyy. No mitä tehdä!? Ei uskaltaisi jättää räätäliä, ei oikein mukaan ottaa. Mutta silloin tulla lehestää jo poliisi. Virkansa puolesta, ei ylpeydestä, sekautuu asiaan ja pitää siinä tavanmukaisen nyt kuulustelun, jonka nojalla hän vihdoin kieltää laivaan pääsyn Albin Ryhäseltä. Laiva antaa heti lähtömerkin. Kapteeni huutaa koneenkäyttäjälle: (Molemmat tulleet tänne Savon mailta, niinkuin "riätälj-mestär" Ryhänenkin.) — Pannaanpas lähöks! Toinen siihen vastaa: — Lähöks pannaan ihan paikalla, het, kun soan toahan paperossiin tulen.
Kapteeni hetken päästä: — Takas-päin! Ja laiva uljahasti täristen irtautuu laiturista. Mutta eikös käy silloin kone hieman reistaamaan. Mikä lie akseli vain taittunut, mut kiusaa siitäkin on kerrakseen.
Onneks ei jäädä tuuliajolle. Kapteeni näet yltää vielä seipään ojentaa laiturilla seisoville.
Ukot ottaa vähän itseensä:
— No, mitä? Eikös sitä lähetä?
— Lähetään… ihan tuossa paikassa…
Juostaan vuan tuolla Jörkin pajalla…
Massina joinniik koipein juonittelloo…