Nimismiestä ukot kutsuu täällä rähilääksi, keljapössiksi, tahi Pahulaisen syöttilääksi.
Poliisia sentään sanotaan joskus oikealla nimelläänkin, mainitaan Malakias Pötröseksi.
Kumpikaan ei miekkaa hukkaan kanna.
Molemmat ovat sangen innokkaita
virkansa töitä toimitellessaan.
Poliisi vain on vähän liian arka.
* * *
Kerran nämä samat kruununmiehet ajavat kaupungista kotiin päin ollen hienoisessa hiivassa.
Törrääjän mäen päälle tultuaan, suutari Kopperoisen mökin kohtaan, nimismies tahtoo mökkiin kahville.
— Juokse, kysy Kopperoiselta, keittääkö hän meille kahvia, maksua vastaan, ymmärräthän sinä! sanoo poliisille nimismies. Koputa ylös. Taitaa maata jo!
Pötrönen juoksee. Ruutuun naputtaa.
Ei hiiren hisahdusta sieltä kuulu.
Harmaa kissa siihen ilmestyy,
Pötrösen saappaan varteen päätään muilaa,
naukua marajaa ja pökistelee.
— Lyö nyrkillä, niin että kuulee siellä! Puota rampkaan, jotta helähtää! — Ei se herää, kyllä se on vissi, vaikka tään purkais koko mökin tästä, väittää Pötrönen. Hän tietää näät, että suutari on sangen kiivas, ei ole sen kotirauhaa häirittävä melulla sellaisella ensinkään.
Silloin hyppää itse vallasmanni, potkasee ensin kissan lepikkoon, laukasee sitte nyrkin ikkunaan, niin että lasit kartanolle parskuu.