* * *
Metsät kaikuu äänin miljoonin, kukkuvat käet, huutaa palokärki, remahtaa äkin riemun helinään maailma avara ja autereinen.
Nousee tapuliin jo vanha Eljas; avaten luukut kaikkiin ilmansuuntiin tarttuu kellon naruun arvokkaasti.
Kaikuu juhlallinen kutsusoitto, heläjää vaski vanhan temppelin harvassa tahdissa ja hartahasti. Mäikkyy mäet, vaarat vapisee, tulvii rahvas rautaporttiloista.
Lukkari luikkii kiirein lehterille ääreen urkujen ja alkaa virren: "Elomme murheen laaksossa"… Hän laulaa värjyvin äänin, hartain naamatauluin
kuin ikinään ei olis kuullutkaan laulua "Martin Vapun" vallattoman ja "Sepän sällin Saimaan kanavalla".
Eukot yhtyy virteen kimein äänin, ja ukot haukotellen koittavat vängätä vastaan unen viettelystä takana suurten vaskihela-kirjain.
* * **
Illan suussa pitkin joen siltaa mampselit, ryökkinäiset pasisteeraa aaltoovin povin, silmin uneksivin, ja odottavat puotipoikiansa, farmaseuttejaan tai pehtooreitaan kainoina viattoman seuran tekoon.
Ah, kukkaisleningeissään mampselit, ja puotipojat sekä herrat muut kauluksin kovin kesähelteessäkin! He kukin salaisuuden rintaans kätkee kevyen, mutta, oi! niin raskaan sentään, suloisen, mut ah! niin sentään julman!