HELENA. Ja minun pitsireunuksisen alushameeni!
VAPPU (kiivaasti). Mutta miksi sinä, Kaisu, et niitä huoneita lukinnut?
KAISU. Lukitsinhan minä ne. — Mutta eihän se mitään auta.
VAPPU. Ei auta! Minkätähden?
KAISU. Sentähden, että varkailla on näet sellaiset avaimet, joilla pääsee vaikka kirkkoonkin.
HELENA. Mistä sinä tiedät, että näillä sellaiset on?
KAISU. Onhan ne kaikilla pitkäkyntisillä.
VAPPU. Voi voi, mitä me nyt teemme?
KAISU. Niin — mikä nyt neuvoksi tulee? Ja kun ne näkevät, että me olemme kaikki naisia, niin uskaltavat aivan hyvin rynnätä vaateaittoihin ja tupaankin, — ja jos vielä tappavatkin meidät. Eihän niiden omaatuntoa mikään vaivaa.
HELENA. Voi voi! Kun meistä nyt vaikka yksikin olisi mies!