Alkulause.
Soisin Suomeni hyväksi, maani marjan kasvavaksi.
Publio Vergilio Maroni, jonka etevin teos, Aeneidi-kertomaruno, tässä lukialle suomalaisessa puvussa tarjotaan, syntyi Andes-kylässä lähellä Mantuan kaupunkia 15 p. Lokak. v. 70 e.Kr., Marko Licinio Krasson ja Knejo Pompejon Rooman konsulina ollessa. Hänen isänsä, Vergilius Maro, oli maanviljeliä ja hänen äidistään tiedetään vaan, että hän oli nimeltään Maja. Seitsemännestä vuodestaan asti Kremonassa koulua käytyänsä, lähetettiin runoilijamme nuorukaisena ensin Milanoon ja sitten Neapoliin oppimaan, missä hän lakitieteen ohessa harjotti varsinki roomalaisen ja kreikkalaisen kirjallisuuden lukemista.
Eräs tapaus vaikutti silloin suuresti runoilijamme elämään. Se oli seuraava: kun keisari Augustus oli v. 31 e.Kr. Aktion luona saavuttamansa voiton kautta pääsnyt Rooman rajattomaksi hallitsiaksi, palkitsi hän sotamiehiänsä heille maatiluksia lahjottamalla ja näiden lahjotettujen maatilojen joukossa oli Vergilionki kotitila. Tämä seikka pakotti hänet Roomaan lähtemään, maatilaa takasin puuhaamaan ja siten tuli hän tutustumaan suosijansa Maecenaatin, Auguston ystävän, kautta myös keisari Auguston kera, jonka avulla sai sitte helposti perintötilansa takasin. Keisari Auguston suosio vaikutti, että hän siitä lähtien saattoi huoleta runoilija-toimiinsa antautua.
Hänen ensimmäisenä tärkeämpänä teoksenaan pidetään "Paimenlauluja" (Bukolika). Ne olivat idyllejä sekä saavuttivat aikanansa niin suuren suosion, että niitä julkisesti Rooman theaattereissa luettiin ja kerrotaan, että yleisö, runoilijamme sinne saapuessa, seisoalle nousemallansa osotti hänelle erityistä kunnioitustansa. Paimenlauluja sepittäessä oli Vergilion esikuvana kreikkal. runoilija Theokritos.
Vergilion toinen suurempi teos on hänen nelilauluinen oppirunonsa "Maanviljelyksestä" (Georgika), jonka ensimmäisessä laulussa hän puhuu maanviljelyksestä, toisessa — puiden kasvatuksesta, kolmannessa — karjan- ja neljännessä — mehiläistenhoidosta.
Vaan etevin hänen teoksistaan on Aeneidi, kertomaruno, jota hänen sanotaan kirjoittaneen koko 12 vuotta. Kuuden ensimmäisen laulun sepityksessä on hänen esikuvanaan ollut Homeron Odysseia sekä varsinki neljännelle laululle rhodolaisen Apolloonion "Argonauti-retken" kolmas laulu. Aeneidin jälkimäinen puoli muistuttaa taasen Homeron sotais-henkistä Iliaadia ja vain jolloin kulloin äsken mainittua Apolloonion teosta. Keisari Augustus oli niin Aeneidiin mieltynyt, että hän tahtoi sen oitis luettavakseen, mikäli vaan teosta valmistui, vieläpä Vergilion suunnitelmatkin siihen, mikä vielä oli valmistumatta. Aeneidin alun ilmestyessä lauloi runoilija Propertius:
"Rooman jo väistykäten runojat, tekin väistyte Kreikan; syntyvän näen jalompaa, kuin Iliaadikan' on!"
Luultavasti uusia aineita Aeneidiin hankkiaksensa, — sillä Vergilio aikoi vielä sitä jatkaa —, läksi hän Kreikkaan, jolloin Megarassa tutkimassa ollessaan, hän sairastui ja sen vuoksi täytyi kohta lähteä kotiansa purjehtimaan, mutta kuoli, juuri kuin oli Italiaan saapunut, Brundusiumissa v. 18 e.Kr., 52:lla ikävuodellansa. Hänen ruumiinsa vietiin sieltä Neapeliin, jonka lähellä, Puteolin luona, hänen hautansa vieläkin löytyy. Jos vielä mainitsemme, että hänen ystävänään oli mainio roomalainen runoilija Horatius, niin olemme maininneet tähdellisimmät seikat Vergilion elämäkerrasta, mitkä hänestä nyky-ajalle ovat säilyneet.
Vergilion Aeneidi-lauluista ei tätä ennen ole ollut suomennettuna muuta kuin l, 2 ja 4:s laulu, joista ainoastaan ensimmäinen Suomi-kirjassa painettu laulu on kirjakaupoissa ollut saatavana. Tätä puutetta olen suomennokseni kautta koettanut poistaa.