Suomentaessani olen pää-asiallisesti noudattanut A. Genetz'in Savo-Karjalaisen Osakunnan "Koitar"-albumissa julkaisemia kuusimitta-runon sääntöjä. Kuitenkin on minun joissakuissa kohdissa niistä täytynyt poiketa. Nelitavuisissa sanoissa olen käyttänyt viimeistä tavua korollisena, kuten esim. "huokaukset" j.n.e. Yhdistettyjä kolme- ja nelitavuisia sanoja olen taas korkoon nähden usein käyttänyt ikäänkuin muodostaisivat ne vain yhden sanan ja olen niissä korkoa polkenut, niinkuin "sill'aikaa", "maanmiesten" y.m.
Nimien lausuntotavassa olen ylimalkaan noudattanut latinalaista lausuntotapaa, mutta välisti myös meidän, esim. "Aasian" (muistaakseni kerran vain "Asian", kuten Verg.) ja harvoin "Itaalian" (enemmiten "Italian", kuten Verg.). Täyttä johdonmukaisuutta niiden viljelyksessä samoin kuin yleensä Suomenkielen kirjoitustavassa en ole parhaimmalla tahdollanikaan aina voinut saavuttaa.
Mitä nimien kirjoitustapaan tulee, olen oe:n muuttanut ee:ksi, — c:n, kerakkeen ja kovan ääntiön edellä, k:ksi, ph:n — f:ksi; mutta ae, joka on lausuttava kuin pitkä e, on jäänyt nimissä latinaiseen muotoonsa, koska en tahtonut Aeneidin pääsankarin nimeä toisenmuotoiseksi muuttaa.
Sekä telkkimenä (vahvikkeena) että ja-sanan asemesta olen usein käyttänyt loppuliitettä -kin, samoin kuin latinankielessäkin Vergilio itse on pleonastisesti käyttänyt tämän sukulaista enklitikaa — qve; tällä olen koettanut välttää tuota mitään merkitsemätöntä on-sanan telkkimenä käyttämistä. Ki- eli -kin-liitteen viljelemistä ja-sanan asemesta tapaa Kalevalassakin, ehkä harvoin (vertaa Kal. 41 runo, s. 127-128).
Ennen ilmaantuneista Aeneidi-suomennoksista olen hyväkseni käyttänyt M. Costianderin suomentamasta ja J.L. Krohnin korjaamasta Aeneidin I:stä laulusta joko osaksi tai kokonaan seuraavat värssyt: 74, 90, 149, 158, 177-178, 189-191, 426, 436, 440-441, 46l, 488-489, 524, 539, 552, 566-567, 579, 703-704, 709, 713-714, 742, 745-746, 748-749 ja 755 (yhteensä 33 värssyä) sekä lehtori H. Hellgrenin 4 laulun suomennoksesta värssyt 45, 482, 547-549, 56l, 571-572, 574, 592, 628-629, 640, 644, 685-693, 695 ja 700 (yhteensä 25 värssyä).
Suomentaessani olen pyytänyt pysyä tekstissä niin tarkkaan kuin mahdollista. Paikottain olen kuitenki tahallani tekstistä poikennut ja tämän olen tehnyt syystä, minkä tekstiäni alkukieleen vertaava lukia itse on huomaava. Luonnon ääniä tapailevien värssyjen suomennosta olen koettanut kyllä, vaan vakuutukseni on, että niiden saaminen alkutekstin mukaiseksi on mahdoton; senkaltaisia ovat esim. I, 53, II, 631, III, 557, VI, 573, VIII, 452, 596 y.m.
Koska olen vakuutettuna, että Suomenkielen varastossa on suuri joukko kauneita ja sattuvia, mutta nykykielessä vain ani harvoin käytettyjä sanoja, niin olen tekstilläni tähänki nähden koettanut kortiseni vetää; näiden oudompien sanojen selityksen olen liittänyt kirjan loppupuolelle.
Selvyyden vuoksi olen kunkin laulun varustanut ainehistolla ja päällekirjoituksella, joita, kuten tietty, ei alkutekstissä ole.
Latinan kieltä tuntematonta lukiaa varten olen katsonut tarpeelliseksi varustaa tekstin lyhyillä selityksillä, jotka ovat enimmiten otetut H. Aminson'in "Kommentarier öfver Virgilii Aeneis"-nimisen kirjan toisesta painoksesta, mutta osaksi myös muualtakin.
Ennen kirjan viljelemistä pyydän minä lukiaa hyväntahtoisesti korjaamaan haitallisimmat huomatuista vioista ja painovirheistä, mitkä ovat nähtävänä loppuun liitetyssä paino- y.m. virhe-luettelossa, ja johon vielä liitettäköön, että sana suhahtain siv. 329, v. 474 on oleva suhahtaa; niiden välttäminen painopaikan kaukaisuuden ynnä muiden syiden vuoksi on ollut tavallista vaikeampi. [E-kirjassa e.m. virheet korjattu.]