V. 809-813. Näissä värsyissä on puhe Rooman toisesta kuninkaasta, rauhallisesta Numa Pompiliosta, joka oli kotosin Sabiinein pääkaupungista Kuureesta. Numan ansiotyönä oli varsinkin uskonnollisten menojen järjestys.
V. 813-815. Rooman kolmas kuningas. Tullus Hostilius, oli taasen sotainen.
V. 816-817. Ankus Martius'en, Rooman neljännen kuninkaan, sanotaan etsineen kansan suosiota varsinkin sentähden, että olisi sen avulla voinut syöstä Numa Pompilion vallasta, johon hän luuli itsellään olevan enemmän oikeutta kuin Numalla.
V. 819. "Kurikimput" = vitsakimput, niihin pistettyine kirveineen, olivat kuningasten, diktaatorein, konsulien, praetorien y.m. korkeimpain roomal. virkamiesten vallan merkkinä.
V. 821. "Tää isä", nim. vapauden jalo puoltaja Brutus, kuninkaan Tarkvinius "Superbon" (= "Ylimielen", "Ylpeän") vallasta syöksijä ja Rooman tasavallan perustaja v. 504 e.Kr., mestautti omat poikansakin yhdessä muiden ylimyspoikien kera, kun havaitsi, että nämät oli yhtyneet salaliittoon, auttaaksensa maanpakoon paennutta, ent. kuningasta Tarkvinio Ylimieltä taasen valtaan. — Yksi Drusoista voitti mainion Karthagolaisten päällikön Hamilkarin, toinen oli kuuluisa kansanpuoltaja (tribuuni). — Deciot, isä ja poika; edellinen päällikkönä latiinalais-sodassa Vesuvion tappelussa v. 340 e.Kr., jälkimäinen kolmannessa samniitilais-sodassa Sentinon tappelussa v. 298 e.Kr., pelastivat Roomalaiset sillä, että roomalaisen sotarinnan perääntyessä hurjasti syöksyivät vihollisia vastaan, jossa kyllä molemmat saivat surmansa, mutta sen kautta palauttivat sotarinnan takasin ja saavuttivat Roomalaisille voiton. — Manlius Torqvatus, joka ennen oli tappanut kahdentaistelussa erään gallialaisen jättiläisen sekä riistänyt tältä kultaisen kaulavitjan, (josta sai lisänimekseen Torqvatus), oli konsulina latinolaissodan aikana kuoleman uhalla kieltänyt kenenkään antautumasta kahdentaisteluun vihollisten kera. Hänen oma poikansa, vaadittuna, ei tätä kieltoa totellut, vaan taisteli erään latinalaisen päällikön kera, jonka hän voitti: siitä syystä antoi Manlio mestata poikansa, vaikka kansa hänelle armoa rukoili. — Kamillus, ehkä oli maanpakoon ajettuna, kokosi Roomasta Gallialaisia paenneet kansalaisensa ja, tultuaan Roomaan diktaatoriksi määrätyksi, pakotti entisen gallialaisen Brennon lakkaamaan Kapitoolion linnaa piirittämästä sekä sitten löi tämän kokonaan ja toi Roomalaisilta voitetut sotaliput takaisin.
V. 831-832. Tässä tarkoitetaan apen J. Caesarin sotaa vävyänsä
Pompeijoa vastaan. Caesar läksi tähän sotaan Galliasta (nyk.
Ranskanmaasta) Moneekon (nyk. Monakon) linnasta yli Alppien vuorten;
Pompeijus taasen kokosi joukkonsa Itämailta.
V. 837-838. L. Mummius, "Akhaikus" (= "Akaijalainen") kunnianimeltään, jota t.p. tarkoittaa, voitti Kreikkalaiset Korinthon luona sekä lopetti Kreikan valloituksen samana vuonna, jona Karthago hävitettiin (v. 146 e.Kr.).
V:ssä 839-840 tarkoitetaan luultavasti Lucius Aemilius Paulusta, joka kävi v. 218 e.Kr. sotaa Illyriassa ja Kreikassa. — Aeakus oli Akhilleen isä.
V. 842. Kato oli siveydestään, opistaan, sukkeluudestaan sekä isänmaanrakkaudestaan kuuluisa Roomalainen. — Tämän Katon samaniminen ja samanmielinen jälkeinen surmasi itsensä Utikassa, Pohjois-Afrikassa, kun Rooma muuttui tasavallasta yksivallaksi.
V. 843. Grakkhon nimeltä mainitsee Rooman historia 4 kuuluisata miestä; näistä Tiberius ja Cajus Grakkhus sai surmansa siksi, että he puolsivat sorretun, köyhän kansan oikeuksia.