V. 844. Scipiot, Varhempi ja Myöhempi, olivat kuuluisia sotapäälliköitä Puunilais-sodissa, joista Myöhempi hävitti Karthagon. — Molemmat olivat jaloja luonteeltaan.

V. 845. Fabricius, kohtuullisesta elämästään etevä Roomalainen, jota Epiron kuningas Pyrrhus koki turhaan sekä säikyttää että lahjoella; Pyrrhon sanotaan siksi lausuneen: "Ennen aurinko kääntyy radaltansa, kuin Fabricius rehellisyydestään!" — "Serranon" (= "Kylväjän") lisänimen sai Attilius Regulus sentähden, että hän oli parhaillaan kylvämässä, kun lähettiläät hänet kutsuivat diktaatorina (itsevaltiaana) Rooman tasavaltaa hallitsemaan. — Jouduttuaan Karthagolaisten vankeuteen, lähettivät nää hänet Roomaan rauhaa hieromaan, sitten kuin olivat häneltä lupauksen ottaneet, että hän palaisi takasin. Roomassa Regulus rauhan asemesta päinvastoin kehoitti sotaa jatkamaan ja palasi lupauksensa mukaan Karthagoon, jossa hän kiduttamalla tapettiin.

V. 846. Jalosta Fabioin suvusta taisteli kerran 396 henkeä ominpäin koko Veijin kaupunkia vastaan, vaan tulivat vihdoin vietellyiksi sulkeuksiin ja surmattiin joka mies.

V. 847. Q. Fabius, lisänimeltään "Maximus Kunktator" (= "Suurin Kuhnustelia"), pelasti Rooman juuri sillä, ettei hän antautunut mihinkään suurempaan, ratkaisevaan tappeluun Karthagolaisten mainion päällikön Hannibalin kera Italiassa, vaan väsytti tätä ja tään väkeä partioretkillään, pienillä kahakoilla ja muonavarojen tuonnin esteellä.

V. 856. Marcellus samoin kuin v:ssä 842 mainittu Kossus sekä Romulus olivat siitäkin kuuluisat, että päällikköinä olivat tappelussa omakätisesti tappaneet vihollisten päällikön ja riistivät näiltä heidän tamineensa, jotka voittajan tuli uhrata "jalona saaliina" (spolia optima) Juppiterille tämän temppelissä Kapitooliolla. — Tämä suuri kunnia tuli vain näiden kolmen äsken mainitun osaksi.

V. 864. "Urohon" (nim. Marcellon) "jälest'". — Tästä alkain puhutaan
Auguston nuorena kuolleesta, toivorikkaasta vävystä, Marcellosta.

V:t 894-897 ovat mukaelmia Odysseian XIX, v:istä 562-67, joissa löytyy tämä sanaleikki: sanalla "norsunluinen", kuten Voss selittää, on kreikan kielessä äänellistä yhtäläisyyttä erään toisen sanan kera, joka merkitsee "peijaamista", mutta sana "sarvihikas" on taasen "täyttämistä" merkitsevän sanan lainen. Paitsi sitä on aineellisessakin katsannossa näillä se omituisuus, että silloin kuin sarvi-aine on läpinäkyvää (sitähän on silmäterässäkin), ei norsunluu päästäkkään lävitseen valkeutta, niin — valkea kuin onkin.

V. 901. Kajeta = nyk. Gaeta.

SEITSEMÄS LAULU

Aeneaan saapuminen Italiaan ja hänen vastustajansa.