SIPERIALAISTEN MAANPAKOLAISTEN ELÄMÄSTÄ; "METSÄ HUMISEE"
Kirj.
Vladimir Korolenko
Suomentanut
Hanna Pakkala
Helsingissä, G. W. Edlund, 1898.
SIPERIALAISTEN MAANPAKOLAISTEN ELÄMÄSTÄ
I.
— — — Toverini oli matkustanut pois. Minun oli pakko yksin viettää yö jurtassani. [Venäläinen novellisti Wladimir Korolenko eleli näet maanpaossa Siperiassa.]
Työ ei sujunut. En virittänyt tultakaan ja lyhyen, pohjoisen päivän ulkona sammuessa usvaiseen pakkaseen, vaivuin huomaamatta ympäröivän hiljaisuuden ja pimeyden vaikuttamaan synkkään mielentilaan. Päivän viimeiset, himmeät säteet kimposivat pienen jurtan jäisestä ikkunasta: joka sopesta hiipi esiin sankka pimeys, se veti mukanaan kaltot seinät, jotka pääni yläpuolella näyttivät toisiaan lähenemistään lähenevän. Hetken aikaa häämötti silmissäni vielä jurtan keskellä olevan ison takan rajapiirteet. Tämä jakuuttilaisen majan ruma kotijumala näytti ojentavan käsivarsiaan äänettömässä taistelussa pimeyttä vastaan — — — nyt haihtuivat hämärät rajapiirteetkin — — — pimeys! — — — kolmessa kohti näkyi vain enää himmeitä, haihtuvia, fosforimaisesti kimaltelevia pilkkuja. Se oli jakuuttilainen jähmeä pakkanen, joka ulkoa ikkunan jääkynttilöiden läpi surullisena jurttaan pilkisti.