"Mitä nyt taas?"
"Warkaan kuuluu olevan kaksikymmentä virstaa: olemme nyt jo kulkeneet vähintään kahdeksantoista. Kunhan emme vain arvaamatta vartiopaikkaan saapuisi!"
"Buran, Buran! Setä!" huusimme taas.
"Mitä tahdotte?"
"Olemme kai nyt jo Warkan läheisyydessä?"
"Sinne on vielä matkaa", murahti hän ja kulki eteenpäin.
Nyt olisimme onnettomuuteen syösseet, ellemme huomanneet virralla kulkevaa venettä.
Silmänräpäyksessä pysähdyimme kaikki. Makaroff pidätti väkisin Buranin. Missä vene on, siinä on ihmisiäkin lähellä, arvelimme.
"Seis! — — viidakkoon!"
Pakenimme metsään ja kulimme notkossa pitkin virran rantaa. Molemmin puolin notkoa kohosi sankkaa lehtimetsää kasvavia vuoria. Keväimestä saakka on ilma saarella lämmintä ja usvaista, ja tänäkin päivänä oli aamusta usvaa. Noustuamme vuorelle ja jonkun matkaa pitkin harjannetta kulettuamme, pyyhkäsi laaksosta nouseva tuuli usvan mereen. Katsoimme alas ja veri hyytyi suonissamme — — — allamme oli vahtipaikka kuin kämmenellä edessämme. Sotamiehet kulkivat edestakaisin pihalla ja koirat haukkuivat. Olimme melkein päistikkaa juosseet suden kitaan.