Nyt puhui vanhus itse.
"Lapset, eikö kukaan teistä Samaroffia tunne?"
Darjan kuiskasi taas:
"Se on varmaan N:en vankilan hoitaja!" — Ja kysyi kovalla äänellä: "Jalosukuinen! Oletteko koskaan Darjania tuntenut?"
"Tunsin kyllä. Oliko hänen nimensä Fedot?"
"Minähän se olen, jalosukuinen! Tulkaa kaikki esiin. Tämä on isämme."
Läksimme piilopaikastamme.
"Jalosukuinen, ettehän liene kaupungista tullut meitä vangitsemaan? Emme voi sitä uskoa."
"Pöllöpäitä olette! Säälinhän minä teitä. Missä viisautenne nyt on, kun juuri kaupungin edustalle tulen sytytätte?"
"Olimme vallan läpimärät, jalosukuinen! Satoi näet."