— Olet kenties oikeassa. En ole kovin usein seurustellut kanssasi. Mutta tiedäthän että huolenpitoni sinusta on ollut ja on mitä hellin. Kerran kun tulet suureksi, olet kokeva, että miehellä on muutakin tehtävää kuin pakista lasten kanssa. Mene nyt levolle, sillä yö on pitkälle kulunut, ja ole vakuutettu siitä, että isäsi ajattelee sinusta hyvää ja alati on edistävä todellista onneasi.
Hän nosti poikasen varovasti lattialle ja saattoi hänet ovelle. Kun he erosivat toisistaan, poika katsahti rukoilevasti isäänsä ja sanoi:
— Hyvää yötä ja onnellista matkaa. Äitiäni et sinä kuitenkaan ikinä ole voiva korvata vieraalla naisella.
* * * * *
Saksalaisen kauppalaiva "Sturm'in" kannelle oli tänä iltana kokoontunut iloinen seurue. Viini valui virtoinaan, puheet ja nauru raikuivat kauvas.
Hyvin arvoisa laivuri Ulfried Vogel seisoi parhaillaan kääntyneenä vieraaseensa, Porvoon linnapäällikkö Sverkeriin Suomesta ja puheli tälle sanoja, jotka tätä nähtävästi miellyttivät. Hän lupasi, että ennenkuin kevätaurinko olisi sulattanut kinokset, hän laskisi maihin Porvoonjoen suulla tuoden muassaan aluksessaan Sverkerin lemmityn, vaikkapa tytön isän viha purkautuisikin hänen ja hänen miestensä päälle tuntuvampana kuin tähän saakka oli tapahtunut. Hän ei, jos siksi tuli, pelännyt näitten ritarien viekkautta ja juonia, niitä hän jo oli saanut tarpeeksi kokea, ja Kettelriedin vihanpurkaus haihtui nimettömiin, kun hän vain otti katsoakseen miestä suoraan silmiin. Hän kehoitti miehiään kohottamaan maljansa rakkaiden pohjoismaisten vieraidensa kunniaksi, joilta sekä hän että hänen väkensä olivat kaikkea hyvää saaneet nauttia, ja Sverker käski myös väkensä yhtyä tähän maljaan arvossapidetyn Hansan uskollisten ja urhoollisten miesten kunniaksi.
Esitettyyn maljaan yhtyivät sekä ruotsalaiset että saksalaiset äänekkäällä riemulla. Yksi kummaltakin puolelta: nimittäin Halfdan ja nuori kauppias Fuchs, eivät kuitenkaan kohottaneet lasejaan, vaan nakkasivat ne päinvastoin laivanpartaan yli mereen; isäntä ja hänen ylhäinen vieraansa saivat heiltä myös varsin vähän ystävällisiä silmäyksiä.
II.
Kova ottelu oli "Sturm'in" kestettävä Itämeren aaltojen parissa, jolloin se kuitenkin tehden nimelleen kunniaa osottautui menestyksellä voivansa vastustaa niiden raivoa. Se ei sitäpaitsi ensi kertaa kyntänyt näitä vesiä jo harmaapäiseksi käyneen päällikkönsä Ulfried Vogelin ohjaamana, jonka tuttavuuden jo olemme tehneet. Tänäpänä hän kuitenkin vakavampana kuin tavallisesti seisoi paikallaan, josta hän ei ollut hievahtanut siitä lähtien, kun alus Saksan rannikolta lähti ulos aavalle ulapalle.
Näytti siltä kuin olisivat luonnonvoimat tehneet liiton tuhotakseen tällä erää todenteolla hänet ja hänen laivansa, nyt, kun hänellä vielä oli laivassaan kallein lasti, minkä hän koskaan oli kuljettanut Pohjolaan: päällikkö Sverkerin ryöstetty lemmitty, ja sen ohessa runsas varasto viinejä, suolaa, kudoksia y.m. Hän alkoi jo hieman epäillä, että se oli kohtalon rangaistus, joka nyt häntä odotti sen johdosta, että oli menetellyt epärehellisesti ja ryöstänyt lapsen vanhempien sylistä, vienyt Kettelriedin linnasta auringon. Mutta hän oli vannonut pitävänsä sanansa eikä hän tahtonut rikkoa lupaustaan; kernaammin tällöin mennä upoksiin miehineen päivineen.