Tämä yhdistys maan vihollisen kanssa antoi Eerikille varmuuden siitä, mitä oli pelännyt. Helmikuussa 1563 meni Turkuun sanansaattaja saamaan Juhanan selitystä hänen menettelystänsä, mutta annettu vastaus ei tyydyttänyt Eerikkiä. Valtiopäivät kutsuttiin kokoon Tukholmiin kesäkuun 1 päivänä 1563 ja siellä esiintyi kuningas itse veljensä päällekantajana. Juhana tuomittiin valtakunnan pettäjänä menettämään hengen ja tavaran, jollei kuningas armahtaisi ja säästäisi häntä.
Tiedot tästä ja Juhanan pelko selvän uppiniskaisuutensa tähden veljeänsä vastaan saivat hänen enennetyllä innolla varustamaan itseään vastarintaan, sillä hän ymmärsi mitkä seuraukset kaikesta tästä piakkoin olisivat. Tässä tarkoituksensa kääntyi hän suomalaistenkin puoleen, kun nämät Heikinmarkkinoilla lukuisasti olivat kokoontuneet Turkuun, ja pyysi heidän apuaan veljensä vääryyksiä vastaan, siinä suhteessa tehden vaikeimpia syytöksiä, useimmat täydellisesti valheteltuja. Suomalaiset, jotka uskoivat häntä, lupasivat myös apuansa, apua, josta ei Juhanalla kuitenkaan hänen oman peräänajattelemattomuutensa tähden ollut mitään hyötyä, koska hän nimittäin, niinkuin pian saamme nähdä, sulkeusi Turun linnaan, jonka elokuun 12 päivänä täytyi antautua piirittäjien valtaan.
Tästä ajasta alkaen jatkettiin myös, niinkuin olemme nähneet, aikaisemmin aljettua varustustyötä lakkaamatta ja levähtämättä ja apua pyydettiin Puolasta, apua, joka, vaikka myönnetty, kuitenkin jäi tulematta.
Valtiopäiväin loputtua lähetettiin Hogenskild Bjelke Suomeen ilmoittamaan Juhanalle siellä tehdystä päätöksestä ja ehdoittamaan ehtoa, että jos vastustamatta tahtoisi antautua kuninkaan valtaan saisi elää, mutta mennä ikuiseen vankiuteen.
Herttuan vastaus saapui pian, se sisälsi luonnollisesti kiellon; hän tahtoi vastustaa kovaa kovalla ja puolustaa itseään viimeiseen saakka.
Pian senjälkeen lähetti Eerikki tänne sotajoukon Anders Rolambin johdolla, jonka kanssa kuninkaalle uskolliset Suomen päälliköt Ivar Maununpoika Stjernkors ja Jakob Hästesko olivat yhdistyneet.
XVI.
Herttua ja herttuatar.
Kanuunien jyske ja se ristituli, joka päivä toisensa perästä melkein lakkaamatta oli kestänyt kuninkaallisen laivaston ja Turun linnan välillä, oli keskeytetty pimeän tähden, lyhyt aselepo, joka seuraavana aamuna taas lopetettaisiin. Lähes neljä viikkoa oli tätä jäykkää sotaa pitkitetty kummankaan vastapuolueen tahtomatta antaa perään, kärsimistä suurista tappioista huolimatta. Erittäin puolustavalle puolueelle olivat nämät tulleet sitä tuntuvimmiksi sitte kun puolustusvarustukset Korpolaisten niemellä olivat joutuneet vihollisten valtaan ja hyökkäys maan puolelta siten tuli mahdolliseksi.
Herttua istuu alakuloisena jo synkkämielisenä työhuoneessaan ja antaa lyhyvin arvollisin sanoin käskyjänsä päällikkyydelle, joka, hyvin tietäen että heidän viipymisensä vaan enemmän vaivaisi häntä, heti senjälkeen erkanee.