Herttua Juhanan residenssi oli vanhan linnan pohjoisessa sivurakennuksessa, missä suuri kuningassali, iso paneelisali tahi ruhtinatarsali, Juhana herttuan sali, Juhanan kamari ja miksi ne kaikki kutsuttaneekin vielä löytyvät. Täällä tavataan vielä nytkin myös jäännöksiä runsaista koristeista ja kaunistuksista, jotka todistavat menneiden aikojen komeudesta.
Uuden linnan itäisen sivurakennuksen ylisessä kerroksessa löytyy n.k. uudempi residenssi, joka sanotaan olleen herttuan yksityinen huoneusto. Huoneista täällä mainitaan kysymyksessä olevana aikana "vastaanottosali", suuri ja avara sali neljällä ikkunarei'ällä, suuremmat muita uudessa linnassa olevia, joissa melkein kaikkialla on ainoastaan neljä ruutua ja ovat pienemmät entisessä asussaan jälellä olevia vanhassa linnassa. Vastaanottosalista vei porras ylös neljänteen kerrokseen, joka oli yksi ainoa suuri huone, "huvihuoneeksi" kutsuttu ja myös se neljällä ikkunalla. Vastaanottosali sekä herttuan ruokasali, jonka myös mainitaan olleen täällä, ovat nyt jaetut kahtia.
Hänen mietiskellessään on puolisonsa Katariina huomaamatta hiipinyt hänen luokseen ja yhtä huomaamattomana pannut kätensä hänen kaulaansa.
— Jätä mietiskelemisesi, rakas Juhana, sanoo hän, pahan tahi hyvän, mikä meitä kohdanneekin, tahdon jakaa kanssasi, katso tässä todistukseni siitä.
Hän on oikaissut vasemman kätensä, jonka nimittömässä sormessa kantaa kihlasormuksensa tunnetulla latinalaisella lauseella "nemo nisi mors" (ei kukaan paitsi kuolema).
Herttuan katse valkenee silmänräpäykseksi, taas heti haperoidakseen epävarmuutta kohden, missä turhaan koettaa löytää jotain valkenemista.
— Puolan kaunistettu apu on saattanut minun tähän riivattuun pulaan, lausuu hän viimein vihaisella äänellä; mutta mikä on vielä pahempi: tämän linnan varustusväen laita ei myöskään ole niinkuin pitäisi: yksi sotilaista, joka salahankkeiden tähden minun arvokasta persoonaani vastaan on ollut vangittuna täällä, on hiljakkoin selittämättömällä tavalla pudistanut tomun jaloistansa eikä ole häntä sittemmin voitu tavata. Ihmettele sitte jos mieleni tätä kaikkea ajatellessa tulee synkäksi ja mielialani äreäksi.
— Rakas Juhana, jos kaikki muut jättäisivätkin sinun, on sinulla kuitenkin jälillä minä ja se rakkaus, jota ei kenkään voi meiltä ryöstää.
— Tiedän aivan hyvin kaikki mitä olet minulle ollut ja mitä semmoinen urhollisuus, kun sinun on, lupaa minulle tulevaisuudessa, mutta muista, meidän tulee säilyttää korkea asemamme että minun tuumani kerran toteutuisivat.
— Tuleepa niinkin, sinun asemasi, sinulla on oikein, olet myöskin suurin Kustaa Vaasan pojista ja Eerikki on mielipuoli, tyranni, joka ei ansaitse kauvemmin sitä valtioistuinta, johon kohtalo on hänen asettanut. Mutta rakas Juhana, anna asiain mennä omaa menoaan. Veljes joutuu kuitenkin aikaisemmin tahi myöhemmin hullumaisella ylpeydellään ja epäilevällä luonnollaan perikadon partaalle, ja silloin on aika toimia.