— Se joka ei ota huomioon näitä sääntöjä, jatkoi hän, voi kyllä tehdä jonkun murhenäytelmän, joka saavuttaa teatterimenestyksen, mutta häntä ei koskaan voida pitää hyvänä kirjailijana. Hyviä tragedioja on sangen vähän; toiset ovat loppusointuihin sorvailtuja ja vuorokeskusteluiksi kirjoitettuja idyllejä, toiset ovat ikävystyttävän pitkiä valtiollisia keskustelemuksia tai pelottavan laveita filosofisia selostuksia, toiset tyyliltään barbaarisia kuumehoureita, hahmoiteltuja katkelmia, loppumattomia puheita jumalille, joille vielä paremmin kuin ihmisille voi omistaa valheellisia periaatteita ja pöyhkeitä ylimalkaisuuksia.
Candide kuunteli tätä puhetta suurella tarkkaavaisuudella ja sai hyvin korkean käsityksen puhujasta. Ja kun markiisitar kohteliaisuudessaan oli antanut Candidelle paikan omalla sivullaan, otti hän itselleen vapauden kumartua hänen puoleensa kysyäkseen hiljaa, kuka tämä mies oli, joka puhui niin hyvin.
— Hän on eräs oppinut, vastasi talon rouva, joka ei pelaa laisinkaan, mutta jonka apotti välistä tuo tänne illalliselle. Hän on suuri näytelmäin ja kirjojen tuntija, ja hän on itsekin kirjoittanut erään tragedian, joka sai osakseen vihellyksiä, ja erään kirjan, jota ei koskaan ole nähty ulkopuolella kustantajan kätköjä, lukuunottamatta sitä yhtä omistuskappaletta, jonka hän on minulle lahjoittanut.
— Mikä suuri mies! sanoi Candide. Tosiaan toinen Pangloss!
Ja kääntyen hänen puoleensa kysyi Candide:
— Herraseni, epäilemättä on teidänkin mielipiteenne se, että kaikki on järjestetty parhain päin tässä maailmassa, sekä henkisessä että aineellisessa suhteessa ja että ei mikään voisi olla toisin kuin mitä se on?
— Minunko mielipiteeni, hyvä herra, ei suinkaan! Päinvastoin olen sitä mieltä, että kaikki käy meillä hullusti, että kukaan ei tiedä, mikä on hänen oikea paikkansa tai velvollisuutensa, ei mitä hän tekee tai mitä hänen oikeastaan olisi tekeminen, että lukuunottamatta tällaisia illallispitoja, joissa mieliala yleensä on iloinen ja jotensakin sovinnollinen, ihmiset kuluttavat aikansa riidoissa ja kinastuksissa: jansenistit [hollantilaisen piispan Janseniuksen (1585-1638) kannattajat, jotka uskovat armoon ja ennaltamääräykseen] molinisteja [espanjalaisen jesuiitan Molinoksen kannattajat, jotka uskovat armoon ja vapaaseen tahtoon] vastaan, parlamentin jäsenet kirkon miehiä vastaan, hovimiehet hovimiehiä, kirjailijat kirjailijoita, rahamiehet kansaa, vaimot miehiään, sukulaiset sukulaisia vastaan. Aina vain iänikuista sotaa!
Candide vastasi hänelle:
— Olenpa minä nähnyt pahempiakin asioita. Mutta eräs viisas mies, jolle sittemmin tapahtui se pieni onnettomuus, että hän tuli hirtetyksi, opetti minulle, että kaikki nämäkin seikat ovat erinomaisen ihailtavia, ne ovat vain kauniille taululle välttämättömiä varjoja.
— Teidän hirtetty mestarinne oli tavaton koiranleuka, sanoi Martin, ja teidän varjonne ovat itse asiassa kauhistuttavia likatäpliä.