Candide syleili kerta toisensa jälkeen paroonia ja Panglossia.
— Ja kuinka en siis olekaan tappanut teitä, rakas paroonini? Ja kuinka olette vielä hengissä, rakas Panglossini, vaikka olette hirtetty? Ja minkätähden olette molemmat Turkissa kaleerisoutajina?
— Onko totta, että rakas sisareni on myöskin tässä maassa? kysyi parooni.
— On, vastasi Cacambo.
— Ja te olette siis todellakin minun rakas oppilaani Candide? huudahteli Pangloss.
Candide esitti heille Martinin ja Cacambon, ja kaikki syleilivät toisiaan ja kaikki puhuivat yht'aikaa. Kaleeri kiiti eteenpäin kuin tuulispää ja tuossa tuokiossa he olivatkin jo satamassa.
Lähetettiin sana eräälle juutalaiselle, että tämä heti paikalla saapuisi kauppoja hieromaan. Hän tuli ja Candide möi hänelle viidestä kymmenestä sekiinistä erään timantin, jonka arvo oli sata tuhatta sekiiniä, mutta juutalainen vannoi Abrahamin nimessä, ettei hän mitenkään voinut antaa enempää. Candide lunasti sitten viivyttelemättä paroonin ja Panglossin vapaiksi. Viimeksimainittu heittäytyi vapauttajansa jalkoihin huuhdellen niitä kyynelillään; toinen kiitti häntä pienellä päännyökkäyksellä luvaten maksaa hänelle tuon summan takaisin ensi tilassa.
— Mutta onko todellakin mahdollista, että sisareni on täällä
Turkissa? kysyi hän.
— Ei mikään ole sen mahdollisempaa, vastasi Cacambo, koska hän kerran pesee transsylvanialaisen ruhtinaan lautasia.
Lähetettiin vielä hakemaan kaksi juutalaista ja Candide möi vielä kaksi timanttia ja kaikki astuivat jälleen erääseen toiseen kaleeriin ja lähtivät Kunigundaa vapauttamaan.