Hän tahtoi puolustaa Holsteinin aluetta Tanskaa vastaan, mutta kaikista hänen sotajuonistaan ja ponnistuksistaan huolimatta tämä maa meni häneltä hukkaan, koko armeija joutui tuhon omaksi ja Stenbock itse vangiksi.[42]
Turvaton Pommeri joutui nyt, Stralsundin ja Rügenin saarta lukuunottamatta, liittolaisten saaliiksi; sen takavarikoi Preussin kuningas. Bremenin alueen valtasivat tanskalaiset varusväet. Samaan aikaan venäläiset tulvivat yli Suomen ja löivät siellä ruotsalaiset, jotka kadottivat luottamuksensa ja jotka, luvultaan vähempivoimaisina, nyt alkoivat myös sotakunnon etevämmyyden puolesta joutua alakynteen sotaantottuneiden vihollistensa rinnalla.
Ruotsin onnettomuuksien kukkuraksi sen kuningas itsepintaisesti pysyi Demotikassa ja pani yhäti toivonsa turkkilaisten apuun, johon hänen ei enää olisi pitänyt luottaa.
Ylpeä suurvisiiri Ibrahim Molla, joka vastoin suosikin suunnitelmia tahtoi ryhtyä sotaan venäläisiä vastaan, kuristettiin kahden oven välissä kuoliaaksi.
Suurvisiirin virka oli muuttunut niin vaaralliseksi, ettei kukaan uskaltanut ottaa sitä vastaan; se olikin täyttämättä kuusi kuukautta. Vihdoin suosikki Ali Kumurdshi itse otti suurvisiirin arvonimen; silloin tuhoutuivat kaikki Ruotsin kuninkaan toiveet. Hän tunsi Kumurdshin sitäkin paremmin, koska tämä oli avustanut häntä, niin kauan kuin hänen harrastuksensa olivat olleet sopusoinnussa Kaarlen pyrkimysten kanssa.
Kaarle oli nyt oleskellut Demotikassa yksitoista kuukautta, toimettomuuteen ja unhotukseen hautautuneena. Tämä täydellinen joutilaisuus, joka oli äkkiä seurannut mitä rajuimpia ponnistuksia, oli vihdoin todella hankkinut hänelle taudin, jota hän aluksi oli teeskennellyt. Koko Eurooppa luuli hänen jo kuolleen. Hallitusneuvosto, jonka hän pääkaupungistansa lähtiessään oli asettanut Tukholmaan, ei enää kuullut puhuttavan hänestä mitään. Senaatti meni sentähden kokonaisuudessaan pyytämään kuninkaan sisarta, prinsessa Ulriikka Eleonooraa, tarttumaan hallitusohjiin veljensä pitkällisen poissaolon aikana. Hän suostui siihen; mutta huomattuaan senaatin tahtovan pakoittaa hänet tekemään rauhan tsaarin ja Tanskan kuninkaan kanssa, jotka hätyyttivät Ruotsia joka taholta, tämä prinsessa, joka hyvin aavisti, ettei hänen veljensä koskaan vahvistaisi sellaista rauhaa, luopui hallituksesta ja lähetti Turkkiin pitkän selonteon tästä asiasta.
Kuningas sai sisarensa kirjeen Demotikaan. Itsevaltius, jonka hän oli imenyt itseensä syntymästänsä saakka, saattoi hänet unohtamaan, että Ruotsi muinoin oli ollut vapaa valtakunta, jota senaatti oli hallinnut yhdessä kuninkaitten kanssa. Hän piti tätä valtioelintä vain palvelijajoukkona, joka tahtoi komentaa talossa isännän ollessa poissa. Hän kirjoitti heille, että jos he pyrkisivät hallitsemaan, hän lähettäisi heille yhden saappaistansa, ja siltä tuli heidän sitten ottaa käskyjä vastaan.
Ehkäistäksensä siis luulotellut hyökkäykset Ruotsissa täysvaltiuttansa vastaan ja vihdoinkin puolustaaksensa itse maatansa, koska ei enää voinut toivoa mitään Turkilta ja voi luottaa ainoastaan itseensä, hän ilmoitti suurvisiirille haluavansa lähteä ja palata kotiinsa Saksan kautta.
Ranskan lähettiläs Désaleurs, joka oli ottanut huolehtiakseen Ruotsin eduista, esitti hänen puolestaan tämän pyynnön. "No niin", sanoi visiiri kreivi Désaleursille, "enkö minä sanonut, että ennenkuin vuosi on lopussa, Ruotsin kuningas haluaa matkustaa? Sanokaa hänelle, että hänellä on vapaus lähteä tai jäädä; mutta tehköön ainakin varman päätöksen ja määrätköön lähtöpäivänsä, jottei enää toista kertaa saata meitä samanlaiseen pulaan kuin Benderissä."
Kreivi Désaleurs esitti nämä kovat sanat kuninkaalle lievemmässä muodossa. Päivä määrättiin; mutta ennen Turkista lähtöään Kaarle tahtoi, vaikkapa olikin vain surkea pakolainen, rehennellä suuren kuninkaan komeudella. Hän antoi Grothusenille ylimääräisen lähettilään arvonimen ja lähetti hänet kahdeksankymmenen loisteliaasti puetun henkilön seurassa Konstantinopoliin ottamaan juhlalliset jäähyväiset.