XII
Illallinen
Setok ei enää voinut erota tästä miehestä, joka oli täynnä viisautta. Hän otti hänet mukaansa Bassoran suurille markkinoille, missä koko asutun maailman suurimmat kauppamiehet tavallisesti kohtasivat toisensa. Oli todella sangen lohdullista Zadigille nähdä niin paljon eri seutujen ihmisiä kokoontuneina samaan paikkaan. Hänestä tuntui kuin koko ihmiskunta olisi ikäänkuin suuri perhe, joka kokoontui Bassoraan.
Tulonsa jälkeisenä päivänä hän aterioi samassa pöydässä, missä istui myös eräs egyptiläinen, muuan Ganges-seudun intialainen, eräs Kathaymaan asukas, eräs kreikkalainen ja muuan kelttiläinen ynnä useita muita muukalaisia, jotka lukuisilla Arabian merelle tekemillään matkoilla olivat siinä määrin oppineet arabiaa, että voivat ottaa osaa keskusteluun.
Egyptiläinen näytti kovin vihastuneelta.
"Mikä inhoittava maa onkaan tämä Bassora!" sanoi hän. "Minulle kieltäydytään täällä lainaamasta tuhannen unssia kultaa maailman parasta vakuutta vastaan."
"Kuinka niin?" kysyi Setok. "Millaista vakuutta täällä ei ole hyväksytty tuota summaa vastaan?"
"Tätini ruumista", vastasi egyptiläinen. "Hän oli paras nainen koko Egyptissä; hän seurasi minua kaikkialla; hän kuoli matkalla, ja minä tein hänestä mahdollisimman kauniin muumion, jota vastaan minun maassani olisi lainattu minulle niin paljon kuin vain olisin halunnut.[30] Onpa todella kummallista, ettei täällä tahdota lainata minulle edes tuhatta unssia kultaa niin varmaa panttia vastaan."
Ja vimmastuneena hän oli juuri tarttumaisillaan oivalliseen keitettyyn kanaan, kun intialainen kävi hänen käteensä ja huudahti tuskallisesti:
"Ah! mitä aiottekaan tehdä?"
"Syödä tämän kanan", vastasi muumiomies.