"Te olette kai siis aivan suunnattomasti rakastanut miestänne?" sanoi hän.
"Minäkö? En vähääkään", vastasi arabiatar. "Hän oli raaka, mustasukkainen ja sietämätön ihminen; kuitenkin olen lujasti päättänyt heittäytyä hänen roviolleen."
"Todellakin!" sanoi Zadig. "Lienee siis nähtävästi suloinen nautinto tulla elävältä poltetuksi?"
"Ah, jo pelkkä ajatus siitä saattaa vapisemaan", virkkoi nainen. "Mutta muuta neuvoa ei ole. Olen näet hurskaan maineessa; kadottaisin varmasti tuon maineen, ja koko maailma pilkkaisi minua, jollen poltattaisi itseäni."
Saatuaan naisen tunnustamaan, että hän poltattaisi itsensä vain muiden vuoksi ja pelkästä turhamaisuudesta, Zadig puhui hänelle pitkälti siihen suuntaan, että hän jälleen alkoi hiukan rakastaa elämää, vieläpä onnistui herättämään hänessä rahtusen myötätuntoa omaakin persoonaansa kohtaan.
"Mitäpä tekisitte", sanoi Zadig leskelle, "jollei turhamaisuus antaa polttaa itsensä hallitsisi Teitä?"
"Ab!" vastasi nainen. "Luulenpa melkein että pyytäisin Teitä naimaan minut."
Astarten kuva täytti yhä Zadigin sielun siinä määrin, ettei tämä avomielinen tunnustus voinut häntä järkyttää. Sen sijaan hän heti lähti heimon päällikköjen luo, kertoi heille kuulemansa ja neuvoi heitä laatimaan sellaisen lain, jonka mukaan nuori leski ei vast'edes saisi poltattaa itseään, ennenkuin oli kokonaisen tunnin kahden kesken puhellut nuoren miehen kanssa. Ja tämän jälkeen ei yksikään nainen Arabiassa ole enää poltattanut itseään.
Zadigille yksin oltiin siis kiitollisuuden velassa siitä, että hän yhtenä ainoana päivänä oli hävittänyt niin julman tavan, jota oli jatkunut jo useita vuosisatoja. Hän oli siis Arabian hyväntekijä.