"Korkea-arvoiset herrat", sanoi Zadig, "minulla oli kunnia voittaa myös kilpataistelussa; juuri minulle kuuluu valkoinen sotisopa. Herra Itobad vei sen minulta nukkuessani. Hän nähtävästi luuli, että se sopii hänelle paremmin kuin vihreä. Olen valmis todistamaan nyt hänelle teidän nähden tässä puvussa ja tällä miekalla koko tuota kaunista valkoista asua vastaan, jonka hän on minulta ryöstänyt, että juuri minulla on ollut kunnia voittaa uljas Otam-prinssi."
Itobad hyväksyi taisteluhaasteen mitä suurimmalla itseluottamuksella. Ollen kypäröity, haarniskoitu ja suojustettu hän ei vähääkään epäillyt helposti suoriutuvansa tuosta yömyssyyn ja yönuttuun puetusta vastustajasta. Zadig veti miekkansa tervehtien sillä kuningatarta, joka katseli häntä ilon ja pelon vallassa. Itobad veti myös omansa tervehtimättä ketään; hän lähestyi Zadigia kuin mies, jolla ei ole mitään pelättävää; hän oli valmis halkaisemaan häneltä pään. Zadig väisti iskun tavaten oman miekkansa tyvellä vastustajan miekan kärkeen siten että Itobadin miekka katkesi. Nyt Zadig tarttui kiinni vihollisensa ruhoon, kaatoi hänet maahan ja asetti miekkansa kärjen hänen kurkullensa sanoen:
"Luovuta varuksesi tai tapan sinut!"
Itobad, jälleen ällistyksissään siitä, että kova onni kolhi hänen kaltaistansa miestä, ei vastustellut, ja niinpä Zadig rauhallisesti riisui häneltä komean kypärän, loistavan haarniskan, kauniit käsivarsisuojukset ja välkkyvät säärivarukset, pukeutui itse niihin ja kiiruhti tässä asussa polvistumaan Astarten jalkoihin.
Kador todisti helposti, että asu kuului Zadigille. Hänet tunnustettiin yksimielisesti kuninkaaksi, varsinkin Astarten puolelta, joka nyt, niin monien vastoinkäymisten jälkeen, sai nauttia riemua, nähdä kuinka hänen rakastettunsa koko maailman silmissä oli arvokas olemaan hänen puolisonsa.
Itobad vetäytyi taloonsa, antaen puhutella itseään "armolliseksi herraksi."
Zadig tuli kuninkaaksi ja oli onnellinen. Hänen mielessään väikkyivät edelleen enkeli Jesradin sanat. Vieläpä hän muisteli hiekkajyvästäkin, joka muuttui timantiksi. Hän ja kuningatar kunnioittivat kaitselmusta.
Zadig salli kauniin ja oikullisen Missufin juosta tiehensä. Rosvopäällikkö Arbogadin hän kutsutti luoksensa ja antoi hänelle kunniakkaan toimen sotajoukossa, luvaten korottaa hänet aivan ensimmäisille arvosijoille, jos hän käyttäytyisi kunnon sotilaan tavoin, mutta hirtättää hänet, jos hän jälleen ryhtyisi rosvon ammattiin.
Setok kutsuttiin kauniin Almonansa kanssa Arabiasta Babylonin kaupan johtajaksi. Kador sai osakseen virka-arvoja ja rakkautta palvelustensa mukaan. Hän oli kuninkaan ystävä, ja Zadig olikin silloin ainoa hallitsija maailmassa, jolla oli ystävä. Pikku mykkää ei myöskään unohdettu; kalastaja sai kauniin talon; Orkan tuomittiin maksamaan hänelle suuri rahasumma ja antamaan hänen vaimonsa takaisin. Mutta kalastaja oli viisastunut ja otti vain rahat.
Kaunis Semira oli aivan lohduton sen vuoksi, että oli luullut Zadigin tulevan silmäpuoleksi, ja Azora suri lakkaamatta sitä, että oli tahtonut leikata häneltä nenän. Zadig lievensi hänen tuskiansa lahjoilla. — Kateellinen kuoli raivosta ja häpeästä.