Ruotsinkielisessä sivistyksessämme ja sivistyneistössämme huomaakin leikkaavan henkisen terävyyden ja älyllisen valppauden ohella omituista löyhää, haihattelevaa pintapuolisuutta, melkein naivia muodon ja näön palvontaa: pelkkään näköön, pinnalliseen, muodolliseen näkösiloisuuteen takertuvaa ja tyytyvää elämänilmiöiden ja -arvojen tajuamista. Ruotsinkielisen sivistyneistömme ilmekkäimmät ja luonnehtivimmat piirit edustavat melkein pintakiilloksi siloutunutta muodon huolittelua samalla kuin sisäisen elämän taju, elämänilmiöiden sisäinen todellisuus ja tosiasiallisuus melkein on häipynyt, ainakin surkastunut niiden tietoisuudesta. Sivistysilmiöt ja hengenliikunnot jäävät sen piirissä ominaisen irrallisiksi, seikkaileviksi, kokeileviksi, häipyviksi. Niillä ei ikäänkuin ole ainesta, mihin sitoutua ilmetäkseen olennaisina ja jäädäkseen pysyväisiksi.

*

Erittäin edustavasti ja luonnehtivasti esiytyy tämä älyllinen kouliutuneisuus ja elämäntajun yliaineksellinen keveys erinäisissä ruotsinkieliselle sivistyneistöllemme luonteenomaisissa ihmisryhmissä.

Sekä tieteen että liiketoiminnan, sekä virkamiesuran että taiteellisen elämän ja arvioinnin aloilla tapaa runsaasti noita vireitä, ilmekkäitä, nopeakäänteisiä henkilöitä, noita ripeän sanan, teon ja silmän miehiä, joiden salamannopea katse silmänvilauksessa muka leikkautuu eteensattuvien elämänilmiöiden ytimiin, jotka kuin kämmenellä punniten silmänräpäyksessä ovat selvillä eteensattuneen elämänilmiön arvosta tai arvottomuudesta, jotka yhdellä katseella luulevat luokittavansa, lopulliseen lyhyeen kaavaan jähmettävänsä elämän tuhatsärmäiset, tuhatsoluiset, itsessään tuhannet idut ja mahdollisuudet kätkevät pienois- ja yksilömaailmat ja jotka yhtäläisesti yllättävät koulitun älynsä valmiudella kuin sisäisen elämäntajunsa niukkapuitteisuudella ja keveydellä. Ollenkaan aavistamatta, että mahdollisesti voisivat hekin nähdä elämän pienempänä, niukempana kuin se on, että ilmiöiden tilapäinen ulkonainen valmius tai valmiuden puute hetkellisesti olisi voinut häikäistä tai hämmentää heidänkin silmänsä näkemästä pintaa syvemmälle, pinnan ja luonnon kätkössä kukaties uinuvaa oleellisempaa pätevyyttä tai tyhjempää pätemättömyyttä, suvaitsevat ja rohkenevat he leikkiä kohtaloa ihmiselämälle ja elämän värjyville ilmiöille, säätää niille--mikäli heistä riippuu--peruuttamattomasti ne elämän asemat ja rajat, jotka heidän itsevarma, itsehyväinen, mutta niukka, elämän moninaisuutta arastelematon näkemyksensä on niissä hetken ja sattuman vilauttamien tilapäävaikutelmien nojalla havainnut. Tämän älyllisen, yht'aikaa sekä tarkan että niukan selkeyden ja valmiuden henkisenä edellytyksenä on jonkinmoinen elämänilmiöiden sisäisten arvojen, niiden arvaamattomien yksilöllisten voimamahdollisuuksien eliminoiminen tajunnasta. Elämä on tullut käsiteltävämmäksi sitä tietä, että vieraat elämänilmiöt nähdään kevyempinä, niukempina, elämänarvossaan mitättömämpinä kuin mitä ne ovat. Tällaiselle arvioitsijalle typistyvät ja tyhjenevät elämänilmiöt pelkäksi fasaadiksi, julkisivuksi, näöksi; kaikki sopeutuu ja supistuu hänelle lyhyeksi, selkeäksi, kuivaksi kaavakkeeksi, jota on kevyttä ja ketterätä käsitellä, mutta jota käsitellessä helposti haihtuu tajusta ja tietoisuudesta, mitä elämänarvoja, mitä taistelun hyökyä, mitä muodostumisen ja muodostamisen raskasta, palavaa kamppailua tällainen elämän jättämä, itsetehottomaksi kutistunut elämänmerkki, kuollut, jähmettynyt muoto kätkee ja edustaa itsessään.

Tämä elämällisen myötätunnon surkastuminen, sisäisen elämännäkemyksen ehtyminen, välittömän elämänliitynnän höltyminen kirvoittaa kyllä hetkellisesti älyn voimat kepeiksi ja irrallisiksi, vapauttaa ne sisällön sitovasta raskaudesta ja antaa niille ikäänkuin itsenäisen, ilmavan itsemääräämiskeveyden ja riippumattomuuden, mutta sisällön raskauden ohella tyhjentyy elämännäkemykseltä sisällön hedelmällisyyskin, se elimellinen kasvu- ja uusiutumiskyky, jolla itsetiedoton elämänvaisto sisäisen elämänliitynnän juuria myöten kokoo ja luo alati uutta ainesta hengelle, liittää ihmishengen elämän hersyville lähteille ja antaa sen niistä juoda elämäntajunsa, paisua elämäntäydeksi.

Tästä johtuu se yllättävä keveys, se keveyden kimmoisuus, jolla nämä ruotsalaistemme ilmekkäimmät ja edustavimmat piirit suoriutuvat monista elämän raskaista, työläistä tilanteista ja kysymyksistä. Tästä johtuu se nopeus, valmius ja tarkkuus, jolla he silmänräpäyksessä ovat selvillä hetkellisen tilanteen vaatimuksista, se niukka täsmällisyys, jolla he muodollisesti arvioivat ihmiset ja elämänilmiöt; yleensä se muodon kuri, jolla he pakoittavat elämän itselleen kuuliaiseksi. Mutta tästä samasta lähteestä johtuu niinikään se siloisa ja siteetön, alati yhtä ällistyttävä keveys jopa kevytmielisyys, jolla eräät älyllisesti näköään vireimmätkin henget sen keskuudessa altistavat notkistuneen älyllisen viljelyksensä ympäristönsä mielialojen ja mielihalujen palvelukseen, se luonteeton mieskohtaisen vakaumuksen ja elämänarvioinnin itsekielto, jolla he lainaavat hienoksi hiotun henkensä aivan tukalasti arkisten, pintapuolisten ja töykeästi itsekkäiden pyyteiden ja intohimojen aseeksi.

*

Ruotsinkielisen julkisen yhteiselämän tarkkaajalle ovat tässä suhteessa psykologisesti aina yhtä yllättäviä ja mielenkiintoisia eräät sen piireissä runsaasti esiytyvät, näennäisesti aivan vastakkaisia luonnepiirteitä itsessään kätkevät yksilöt. Lukuisat ovat heidän keskuudessaan nuo pirteät älyniekat, jotka ilmekkäällä, elokkaalla yksilöllisyydellä tarpeen tullen sekä virkeästi ja sukkelasti että suolaisesti ja kirvelevästi voivat yksityiskohdissa iskeytyä jokaiseen asiannikamaan, penkoa ja seuloa jokaista asiaa armahtamattomalla, tiukalla kriitillisyydellä ja asiallisuudella, kaikella mahdollisella yksilöllisellä kiinteydellä ja vastasukaisuudella; heidän lausuntonsa voivat säihkyä aivan kritiikki-ilotulituksina, joissa väitteet ja vastaväitteet singahtelevat terävinä, sattuvina ja asiallisina. Ja kaiken tämän älyllisen yksilöllisyyden ja monisärmäisyyden rinnalla ja vastakohtana sitte se yllättävä, hairahtumaton joukkorytmiikka, se näköpiirin samakulmaisuus, se asiallinen yhdenmukaisuus, johon nämä niin uhkareippaat älysissit, »frondeurit» lopulta kuitenkin aina sopeutuvat ja mukautuvat muun tasaisemman joukon kanssa, kun tulee äänestyksen, päätöksen tai muun tositoimen hetki! On kuin kaikki tuo terävä, virkeä yksilöllisyys, arvostelun ja näkökannan omintakeisuus olisi vain älyllistä voimistelua, leikki- ja näköliikettä suoritettu hengen hygienian ja pirteyttämisen vuoksi--ellei se vain ole pelkkää dialektista silmänlumetta, huomion tahallista eksyttämistä epämukavasta pääasiasta tyhjänpäiväisempiin sivuseikkoihin. Mitään tekoon ja itsenäiseen luonneteräkseen velvoittavaa mahtia ei sillä ole: ratkaisun hetkellä kieltäytyvät kaikki, niin elokkaat kuin kankeat aivotkin, niin kimmoisat kuin uniset tahdotkin, niin heränneet ja herkät kuin turtuneet ja tylstyneet omattunnotkin yhtä kevyesti ja auliisti omasta itsenäisestä, inhimillisestä arvosteluoikeudestaan ja arvosteluvelvoituksestaan ja alistuvat kaikkine näennäisine itsenäisyys- ja yksilöllisyyspuuskineen täydellisen myötäsukaiseksi äänestyskarjaksi tai laumamielialojen alttiiksi kaikupohjaksi--olkoot sitte joukkomielialat miten yksipuoliset ja hetken kuohun sokaisemat tahansa tai äänestyksen alaiset asiat miten asiallisesti epäoikeutetut tai perustelemattomat hyvänsä.

Tämä, sanoisiko ryhmä- ja puoluekurin kannalta ihailtava, sanoisiko inhimillisen yksilöllisyyden kannalta siveellisesti tyrmistyttävä keveys, jolla yksityistahdot ja yksityisvakaumukset kieltäytyvät itsenäisestä elämänilmiöiden arvioimisesta ja mukautuvat ryhmänäkökantojen mukaisiksi, on yleisenä määräävänä laatupiirteenä ruotsinkielisen sivistyneistömme suhtautumiselle julkiseen elämäämme. Ken tarkkaa asioiden käsittelyä ruotsalaisissa valtuustoissamme ja johtokunnissamme, ruotsinvoittoisissa yhdistyksissämme, yleensä ruotsinkielistemme julkisessa esiytymisessä silloin kuin jossakin--vaikka kuinka etäisessä--suhteessa heidän luokka- ja puolue-etunsa ovat kysymyksessä, saa aina hämmästymisen aihetta huomatessaan, kuinka siloisesti näköjään itsenäisimmät, siveellisesti ryhdikkäimmät, henkisesti valppaimmatkin älyt ja luonteet ehdottomasti ja tahdottomasti kaikessa taipuvat puoluekurin mukaan. Olkoon kysymyksessä miten räikeä yksityiselle tai asialle tapahtuva oikeusloukkaus tai ajatuksenväkivalta hyvänsä, käyttävät he henkensä lahjoja korkeintaan, ei tämän oikeusloukkauksen torjumiseksi ja vastustamiseksi, vaan sen loukkaavan alastoman räikeyden peittelemiseksi--jopa näkösyiden keksimiseksi tällaista tekoa puolustaakseen.

*