Kaikilla aloilla, missä ruotsinkielisillä meillä on ratkaisuvalta ja missä heillä on tilaisuus käyttää tätä ratkaisuvaltaansa suomenkielisiin nähden, esiytyy aivan naivisti ja peittelemättä tämä näköään tuiki päätön ja silmitön, sanoisiko siveellisesti häikäilemätön vai siveellisesti ryhditön liukuminen puoluekurin vanavedessä: kaiken itsenäisen ja asiallisen arvioinnin alistaminen puolue-ennakkoluulojen ja -pyyteiden määrättäväksi ja palvelukseen. Suomenkielinen kansalainen joutuu melkein säännöllisesti poljetuksi oikeuksissaan ja ansioissaan, milloin hänen ansionsa tulevat ruotsinkielistemme arvioitaviksi, varsinkin, jos niitä on punnittava jonkin ruotsinkielisen ansioita vastaan. Voisi esittää lukuisia kuohuttavia oikeusloukkauksia, joita ruotsinkielisemme ovat turtuneen joukkoitsehyväisyytensä turvissa nukkuvin omintunnoin tehneet suomenkielisille tässä maassa, ilman että ainoallakaan yksilöllä olisi heidän keskuudessaan ollut siveellistä itsenäisyyttä ja ryhtiä nousta tällaista vääryyttä vastaan.

Räikeimmän ja valaisevimman esimerkin tästä ruotsinkielistemme luonnepiirteestä tarjoavat useat yliopistomme opettajaviroista suoritetut taistelut ja yleensä se häikäilemätön, keinoista välittämätön sitkeys, jolla ruotsinkielisemme ovat koettaneet ja edelleen koettavat mahdollisimman kauan säilyttää tämän suomalaisen sivistyksen sydänelimen vierashenkisenä ja vieraskielisenä suomalaiselle sivistykselle.

On suorastaan siveellistä itsenöyryytystä havaita miesten, joiden äly on viljelty ja terästetty käsittelemään hengen asioita arimmalla, huojumattomimmalla tarkkuudella, joiden henki on koulittu vilpittömässä, velvoituksenalaisessa työssä noutamaan ja kirvoittamaan esiin elämän sokkeloista elämän todet lait, toden sisällön, joiden uurastavaa, itseuhrautuvaa, toisinaan terävää, syvyyksiinkin leikkaavaa työtä on kunnioittanutkin, havaita näiden yht'äkkisessä laumahurmiossa liukuvan kuin kevyt kaarna joukon mukana ja alentavan henkensä jalon aseen pintapuolisten ja silmänräpäyksellisten puoluepyrintöjen auliiksi palvelijaksi. On loukkaus ihmisluonteen ja ihmisvakaumuksen siveellistä arvoa vastaan alentua hengen asioissa muodolliseksi asianajajaksi, loihtia dialektisen taituruuden ja notkeuden avulla näkö- ja tekosyitä asioiden ja tekojen perusteluksi ja puolusteluksi, joiden takana ei kuitenkaan asiallinen ja luonteellinen vakaumus seiso--ei ainakaan saata seista, jos on valveilla sokaisematon henkinen arvostelukyky ja vääjäämätön siveellinen omatunto.

Se yksityistahdoista limittynyt, mutta jokaisessa yksilöllisessä kohdassaan horjumaton yksimielisyyden valli, jonka ruotsalaisemme yliopistossa muodostavat suomalaisuuden kaikkein oikeutetuimpiakin vaatimuksia vastaan ja jonka kuurolle juurelle suomalaisen sivistyksen välttämättömät ja polttavat tarpeet saavat tehottomina pauhata ja raueta, on selitettävissä vain siten, että elämän arvot ovat tälle älyn ylimystölle keventyneet ja että se senvuoksi niin kevyen vapaasti, melkein itsetiedottomuuden viattomuudella voi leikkiä huimaavaa leikkiänsä todellisuuden kanssa. Se seikka, että suomalaisen sivistyksen ahjossa suomenkielinen nuorukainen--jos hän osoittaa terävämpää tieteellistä työskentelykykyä--heti tieteellisen työskentelynsä alkutaipaleella saa ainakin eräillä opintoaloilla kokea, että häntä katsotaan kuin vaarallista tulokasta ja tungeksijaa, vastaista suomalaista stipendien ja professuurien tavoittelijaa ja konsistoriossa äänestäjää, jonka tielle jo ajoissa on viritettävä niin vaikeita ansoja ja hankaluuksia kuin muodollinen säädyllisyys suinkin sallii, se seikka, että suomalaisessa ainoassa suomalaisessa korkeimmassa opinahjossa opiskelijan suomenkielisyys on se loukkauksen kivi, jonka vuoksi hänen on langettava, ja että tällaista kuohuttavaa kohtuuden ja oikeuden polkemista saattaa tapahtua koko samanmielisen valistuneen opettajiston--ainakin vaikenemisella osoitetulla--suostumuksella, se seikka osoittaa sellaista siveellisen tajunnan heikkenemistä, sellaista mieskohtaisen ja yksilöllisen vakaumuksen itsekieltoa, että se on mahdollista ainoastaan sellaisille ihmisille, jotka ovat joutuneet niin etäälle todellisuuden pohjalta, ettei se enää heidän henkeään ja tekojaan sido ja velvoita.--Itse se teko, suomalaisuuden juurittaminen Suomen kansan ainoasta korkeimman viljelyksen ahjosta, on jo sinään niin huimaavasti paradoksaali, että siinä työssä voi viattomalla, vilpittömällä mielellä uurastaa vain ihmisryhmä, jolle elämä on kulunut pelkäksi estetisoivaksi ja dialektisoivaksi ajatuskokeeksi, jota voi käsitellä ja taivutella täydellisen älyllisen mielivallan mukaisesti.

*

Mitä likeisimmässä sielullisessa yhteydessä ja vuorovaikutuksessa edellä esittämieni luonne- ja laatupiirteiden kanssa on se ilmekäs ja vivahderikas esteettinen ja älyllinen kultuuri, jota ruotsinkielisen sivistyneistömme parhaimmisto edustaa. Ylen lukuisat ja ilmettä antavat ovat sen piirissä nuo herkät, koulitut esteetit tai ajatuksen muotoihin notkeasti, joustavasti harjautuneet, ripeät, terävät dialektikot, joiden silmä tuokiossa älyää hengenilmiöiden arat ja hienot varjostumat ja jotka kukin yllättävällä varmuudella liitävät ajatuksen ja kauneuden maailmojen ilmaulappoja--kukin tietysti henkisen mahtinsa mukaisiin korkeuksiin tai etäisyyksiin--jokainen yhtä tarkoin, tasapainoisin liikunnoin, yhtä joustavalla hallitulla ryhdillä, yhtä huolestetulla, muotovalmiilla varmuudella.

He ovat terävät näkemisessä, nopeat älyävässä omistamisessa, tarkat näkemänsä ilmaisemisessa; mutta tämä näkeminen, omistaminen, ilmaiseminen sairastaa ominaista sisällön ohuutta ja haurautta. Miten älyllisesti herkkiä he ovatkin ja miten hiottu, valpas ja täsmällinen heidän katseensa onkin, ovat elämänilmiöt kuluneet heille pelkän ulkonaisen huomioitsemisen esineiksi. Elämänilmiöt eivät ole eletyt sisäisesti omiksi, eivät ole vaikeassa ja vaikeudellaan kasvattavassa työssä taistellut yksilöllisesti omistetuiksi, vaan on elämä jäänyt pohtivaksi, arvioivaksi, jäsenteleväksi älyn ja maun herkutteluksi, irrallisten yksityiskohtien aistikkaaksi, herkäksi, valppaaksi, mutta valinnanvaraiseksi ja ulkokohtaiseksi vaalinnaksi.

Heidän elämäntunnoltaan puuttuu eletyn kokonaisuuden elimellinen kiinteys ja yhtenäisyys. Herkistyneen kauneusvaiston ja tarkistuneen ajatusponnen ohellakin puuttuu heiltä ikäänkuin pohja ja aines, jossa tämä pirteä älyllisyys ja täsmällinen käsiteselkeys saisivat toteutua saavuttaakseen muodon kiinteän ja kirkkaan valmiuden ohelle sisällön painokkaan vaakavan mahdin. Näiltä hienoilta yksilöiltä puuttuu se kansallisen kokonaisuuden ja kansallisen yhteiselämisen antama summaton ainesmeri, se kansalliseen kokonaisuuteen kätkeytyvä ja siitä noudettava elämysten voimasäiliö, ehtymätön elämänlähde, joka jokaisena hetkenä sisältäkäsin tulvahuttaisi ja tykkisi heihin uutta hersyvää eloa ja elämänainesta, elähyttäisi käsiteselkeyden ja -varmuuden lämpöisellä elämänymmärtämisellä, syventäisi herkän, notkean hienouden hartaalla elämänuskolla ja -rakkaudella, antaisi hengen leikkaavalle terävyydelle sisäisen, siveellisen tarmon--yleensä antaisi koulituille, hengen tekoihin ja ponnistuksiin norjistuneille voimille aineksen, jossa niiden mahdissa oleva muodon säihke ja teon terävyys pääsisi toteutumaan.

*

Erikoisen ilmekkäästi ja luonnehtivasti esiintyy tämä aineksettomuus ja muodollisen valmiuden jousekas ponsi erinäisillä taiteellisen luomisen ja aatteellisen harrastelun aloilla.