Niinpä työntäytyy ja työnnetään meillä julkisen toiminnan etualalle paljon puolikuntoista ja löyhää ainesta, samalla kuin siellä täällä löytyvät todelliset, hedelmälliset voimat jäävät suhteellisesti varjoon ja tulevat sysätyiksi näkymättömämpään, tois-arvoiseen työhön--jopa tehottomuuteenkin. Täten tulee koko suomalaisen sivistyksen edustava, luonnehtiva ääriviiva kohtuuttomasti näiden pätemättömien, vain pinnallisesti hyrskähtelevien ainesten määräämäksi ja värittämäksi.
Tätä yksityistä, piilevää, runsastakin elämänkuntoa, joka takaa että suomenkielinenkin sivistys vielä on kohoava ja saavuttava niin sisällön voiman ja rikkauden kuin muodon kirkkaan tehonkin, sitä ei tässä perusteluyhteydessä ole tilaisuus yksityiskohtaisemmin tehostaa, vaan on tässä yhteydessä huomio kiinnitetty siihen näköpintaan, jonka suomalainen sivistystyömaa nykyisenä julkisivunaan tarjoaa.
Ja tällä työmaalla on vielä kaikki kokeilun, tapailun ja tavoittelun asteella. Muodot ovat vakiintumattomat, henget puolikypsät, julkisuuden valoon työnnetyt edustajat puolikuntoisia. Ja ken vasta tähänastisen työn perustuksella täyspitoisempia saavutuksia odottaisikin syyttäköön mahdollisesta pettymisestään ainoastaan omaa lyhytnäköistä herkkätoivoisuuttaan. Korpeen raivattu peltokin kantaa vielä kauan uutisviljelyksen epätasaista leimaa, kuinka saattaisi sitte niin monimutkainen, monisärmäinen viljelyksen luoma kuin kansallinen sivistys täysvalmiina kirvota maasta yhden ainoan ihmispolven taikapolkemalta.
Kun kerta entinen sukupolvien yhteistyö on rikottu, kun Suomen tähänastisen viljelystyön sekä tulos että kannattaja ja elin, Suomen ruotsinkieltä puhuva sivistyneistö on irtautunut kansallisesta maaperästään ja kielellisen vierautensa harhauttamana myöskin kansallisesti ja sivistyksellisesti eksynyt omasta kansastaan, niin tällaisen järkyttävän kansallisen onnettomuuden tapahduttua ei saa odottaa, että tällaisen riiston ja vaurion jäljet peittyisivät umpeen jo parin ihmispolven työn jälkeen. Sivistyksen maaperä on muokattava uudestaan kuten pelto, josta tuhotulva on huuhtonut sulatetun, viljellyn mullan pois. Kärsivällisyydellä on vain odotettava, että tämäkin pelto vielä tulevaisuudessa, kun ihmispolvien työ ja vaivannäkö taas on ennättänyt sulatella ja vaivata sen kovaa pinnankamaraa ja kehitellä siihen uuden hienoksi viljellyn multakerroksen, että sekin silloin taas on kantava ne tasaiset, runsaammat laihot joita köyhä nykyhetki ei vielä voi suoda.
[a] ]
TULEVAISUUDEN SUUNTAVIIVOJA
[a] ]
[ KANSALLISEN RISTIRIITAMME SELVENEMIS- JA KEHITTYMISMAHDOLLISUUDET. ]
Yksi ainoa pelastuksen tie olisi tästä toistamiseen suoritettavasta, vuosisataisesta työuhrista, yksi ainoa silta, joka oikaisisi ohitse ihmispolvien uudistetun vaivannäön, ja se olisi se, että suomukset vielä voisivat pudota harhautuneiden silmiltä, että veljet tuntisivat veljeytensä, Suomen kansan toisistaan lohkoutuneet osat yhteisen alkuperänsä, yhteisen tulevaisuutensa, yhteisen kansaelämänsä: sekä voimiensa että heikkouksiensa yhteisyyden!