"Ain usko ynnä vilpittyys sydäntäs vallitkoot!" j.n.e.
Ja siihen alle on kirjoitettu:
"Noita riviä lukiessasi, tulee hartaimpana pyrintönäsi olla niiden asettaminen elämäsi ohjeeksi, jotta olisit isällesi niin suureksi iloksi kuin hän toivoo.
Christ. Heinrich v. S."
Kirjan viime sivulla on "metsästäjän tervehdys" ja tuo kai siihen aikaan uuden uutukainen kehoitus:
"Sua enemmän jos lempii ken, voi kirjoittaa kai jälkehen.
Ijäti uskollinen ystäväsi Herman Passeck."
Ja mitä kaikkia välillä olevilla lehdillä lukeekaan — ylevämielisiä ystävyyden vakuutuksia, isällisiä kehoituksia, äidillisen hellyyden sanoja ja uskollisten tätien onnentoivotuksia!
Hellät naiskädet ovat runoihinsa kietoneet ruusuja ja lemmenkukkasia ja riimiksi sommitelleet sydänsurujaan.
"Ain ruusut tielläs kukkikoot, mun hyvä Stetten, aina, aina! Mut lemmen kukat kuiskikoot sun korvaasain: Louise Meyer!"